Kun joutuu päivystykseen ja tarvitsee sairaalahoitoa, voi vuodepaikan sijainti yllättää. Suomessa, erityisesti hyvinvointialueiden alkaessa toimia, vuodeosastopaikat voivat olla kaukana potilaan kotoa. Tämä oli todellisuus myös oululaiselle 84-vuotiaalle Sinikka Helkimolle, jonka traaginen tarina herättää huolta ja kysymyksiä terveydenhuollon käytännöistä.

Sinikka oli muuttanut Ouluun Joensuusta ollakseen lähempänä tytärtään ja tyttärentytärtään, mutta hänen viimeiset hetkensä kuluivat Pudasjärven vuodeosastolla, kaukana rakkaistaan – ja yksin. Hänen tyttärensä, Johanna Helkimo, kertoi, että “se ei ollut hyvä kuolema”.

Valitettavasti Sinikan kaltaisia tapauksia on Suomessa yhä enemmän. Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo ja yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger ovat varoittaneet, että vanhusten siirrot pitkiin matkoihin päivystyksestä jatkohoitoon voivat lisääntyä, kun vuodeosastopaikkoja vähennetään eri puolilla maata. Kröger huomauttaa, että hyvinvointialueiden tulisi ottaa käyttöön inhimillisiä käytäntöjä potilaidensa hoitamisessa.

Sinikka tapasi viimeisen kerran tyttärentytärtään juhannusaattona, mutta häntä odotti surullinen kohtalo: kotihoidon työntekijä löysi hänet palveluasunnostaan hämmentyneenä ja työkyvyttömänä. Ambulanssi kuljetti hänet Pudasjärvelle, mutta hänen tilaansa ei saatu riittävästi huomiota päivystyksessä.

Johanna sai tietää äitinsä kuolemasta seuraavana aamuna, kun soitti Pudasjärven vuodeosastolle. Tällaiset pitkät matkat ovat haitallisia erityisesti vanhuksille, ja Maailman terveysjärjestökin suosittelee, että läheiset saisivat olla läsnä elämänsä viime vaiheissa. Tapaus nostaa esiin myös kysymyksiä tiedonkulusta ja omaisten tiedottamisesta potilaan siirroista. Johanna koki, että tieto kulki huonosti, vaikka hän soitti sairaalaan usein.

Alueellinen tilanne on kuitenkin parantunut. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta kerrotaan, että nykyään jopa 90% potilaista voidaan sijoittaa lähelle omia kotejaan, tosin ruuhkat, kuten infektoitujen aikakausien aikana, asettavat haasteita. Huolimatta muutamasta takaiskusta, potilaille löytyvät vuodeosastopaikat aiempaa nopeammin, mutta edelleen on hurja tarve jatkaa keskustelua vanhusten hoidon inhimillisyydestä ja läheisten huomioimisesta hoitoprosessissa.

Kuulostaako tämä sinusta kohtuuttomalta? Voiko terveydenhuolto kehittyä niin, että jokainen potilas saa kunnioitusta ja hoitoa, jota hän ansaitsee? Tänä päivänä meidän on yhdessä vaadittava muutosta!