Rolf Nordmo, 66, on herättänyt huomiota kertomalla poliisille olleensa "räjähdysmäisen raivon" vallassa surmatessaan entisen puolisonsa Janne Puhakan, 29. Tiistaina julkistetut esitutkintapöytäkirjat valaisevat, kuinka hänen kertomuksensa on kuukausien aikana muuttunut merkittävästi.

Oikeudessa Nordmo on väittänyt, etteivät surmahetkellä tuntenut mitään; hänen aivonsa olivat kuin tyhjät. Poliisitutkinnassa hän kertoi aivojensa menneen "sijoiltaan", raivon ja suuttumuksen valtavien tunteiden alla, kun Puhakka kieltäytyi ottamasta heidän yhteistä Frida-koiraa hoitoon.

– Raivo täytti pääni, hän muistelee.

Puhakka oli jättänyt koiran hoitamisen sikseen, koska hänellä oli vastuu huolehtia omasta kumppanistaan, joka oli lääkäri. Tämä tilanne hermostutti Nordmoa syvästi, ja hän tunsi, että hänen entinen kumppaninsa oli varastamassa häneltä kaiken rakkauden, mikä hänellä oli koskaan ollut.

Surma tapahtui synkkänä lauantai-iltana 12. lokakuuta, jolloin Nordmo oli viettänyt aikaa homobaarissa Helsingissä. Hän väitti oikeudessa, että hänet huumattiin baarissa, sillä hänellä ei ollut muistikuvia kotiinpaluustaan. Surmapäivänä hänen olonsa ei kuitenkaan ollut krapulainen, vaan hän päätti pyöräillä lähimarkettiin hankkimaan aineksia sunnuntaipäivällistä varten, sillä hän tiesi Puhakan pitävän lihapullista.

Nordmo palasi asuntoonsa, jossa hän kaivoi haulikkonsa ja nosti sen keittiön tasolle, väittäen totuttaneensa Fridaa aseen ääniin ennen Puhakan saapumista. Kun Puhakka saapui kylään, hän ei sulkenut edes autonsa ovea, jolloin Nordmo aavisti, että vierailu olisi lyhyt.

– Viha purkautui ulos, hän kuvailee myöhemmin tapahtunutta. Kun Puhakka viittasi koiran hakemiseen, Nordmo oli jo valmis uhmaamaan tilannetta, ja kun Puhakka edelleen kieltäytyi ottamasta koiraa hoitoon, hänen tunteensa äityivät väkivaltaisiksi.

– Aivoni romahtivat. Tunsin pettymystä, surua ja epätoivoa. Kun en saanut apua, jota tarvitsin Fridan kanssa, menetin täysin hallintani. Kauhukseni ammuin Puhakkaa.

Tämä tapaus on järkyttänyt monia ja herättänyt kysymyksiä väkivaltaa, mielenterveyttä ja ihmissuhteita käsittelevästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Nordmon tapauksessa on myös huomattava, että väkivalta ei koskaan ole ratkaisu, ja entisten kumppanien väliset konfliktit tulisi ratkaista rauhanomaisesti. Onko yhteiskunta riittävän varautunut tukemaan väkivallan uhreja ja estämään tällaisia tragedioita?

Asiantuntijat varoittavat, että tämä tapaus voi olla vain jäävuoren huippu, ja uhreille tarjottavat palvelut ovat yhä puutteellisia. Taustalla vaikuttavat usein syyt, joita on käsiteltävä ennen kuin voimme puhua kestävästä muutoksesta. Miten me kaikki voimme vaikuttaa tähän? Tämä tarina on tärkeä muistutus siitä, että meidän on toimittava yhdessä luodaksemme turvallisempia ympäristöjä kaikille.