Näyttelijä Alma Pöysti jakaa Anna-lehden haastattelussa kipeitä muistojaan kouluaikojen häpeästä suomalaisesta kielitaidostaan. Pöystin äidinkieli on ruotsi, mikä teki suomen kielen käytöstä erityisen haasteellista.

"Koulussa hämmentyin, kun en osannut puhua täydellistä suomea. Tunsin itseni tyhmäksi ja turhauduin, kun sanat eivät vain tulleet mieleen," Alma muistelee.

Nuorempana Pöysti opiskeli Pariisissa, missä hänestä tuli sujuva englannin ja ranskan puhuja. Vierailla kielillä mokailu ei häirinnyt häntä, mutta suomen kielen osaaminen tuntui pakolliselta.

"Olen miettinyt, että Suomessa pitäisi osata puhua molempia kotimaisia kieliä moitteettomasti," hän toteaa.

Uransa alkuvaiheessa Alma Pöysti näytteli pitkään vain ruotsiksi, mutta muistaa ensimmäiset suomenkieliset roolinsa, kuten Vuosaari-elokuvassa ja Kirsikkapuisto-näytelmässä. Roolien opettelu vei aikaa, sillä hän ei näyttellyt omalla tunnekielellään.

"Olin epävarma ja tein virheitä, mutta upeat ja kannustavat kollegat auttoivat minua ja korjasivat, kunnes kaikki meni oikein,” hän kuvailee.”

Iän myötä Alma on oppinut olemaan itselleen armollisempi. Nuorena hän ei hyväksynyt virheitään, mutta nyt hän ymmärtää niiden merkityksen.

"Pelko suomen kieltä kohtaan on väistynyt. Virheet tekevät ihmisistä enemmän lähestyttäviä ja sympaattisempia. En enää mieti, mitä muut ajattelevat heikkouksistani," Alma avaa ajattelumaailmaansa.

"Nykyään olen enemmän teflonia. Jos teen virheen, en vihastu itselleni, ainakaan kovin paljon. Mokat ovat myös lahjoja, joiden kautta asiat paranevat ja syvenevät," hän päättää.