Euroopan komissio on vuosikausia kehottanut Suomea korjaamaan puutteet, jotka liittyvät vuonna 2000 voimaan tulleeseen vesipuitedirektiiviin (VPD). Viime lokakuussa komissio vaati Suomelta tarkkoja toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi vain kahden kuukauden sisällä.

Vesipuitedirektiivi on tärkeä sääntökehys, joka velvoittaa jäsenvaltioita parantamaan vesistöjen tilaa. Suomi on jäänyt jälkeen näiden vaatimusten täyttämisessä, mikä on herättänyt monenlaista kritiikkiä.

Salassapidettävän huomautuksen sisältö jäi kuitenkin pimentoon, sillä valtioneuvoston kanslia päätti pitää sen julkisuudelta piilossa, perustellen tätä pelolla, että julkistus voisi vahingoittaa Suomen ja komission suhteita. Tämän vuoksi kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen on ollut vaikea saada tietoa siitä, mitä tarkalleen ottaen vaaditaan.

Suomella on aikaraja, johon mennessä sen on vastattava komission vaatimuksiin: 14. tammikuuta 2025. Huomautus viittaa erityisesti vanhojen vesivoimalaitosten lupiin, jotka eivät edistä vesistöjen ekologisen tilan parantamista, vaan päinvastoin heikentävät sitä. Esimerkiksi Kemijoen voimalaitosten lupien puutteellisuudet ovat olleet tiedossa jo kaksikymmentä vuotta.

Vesivoimalaitosten toimintatavat ovat jääneet aikansa jälkeen; alkujaan niitä myönnettiin nopeutetusti sodan jälkeen ilman riittävää ympäristötietoa. Tuolloin ei ollut tietoa ilmastonmuutoksesta tai lajikadosta, jotka ovat nykyään merkittäviä ekologisia haasteita.

Hallitus on myös esittänyt ohituskaistoja vesirakentamishankkeille, jotka voisivat vahingoittaa vesistöjä, mikä herättää huolta kalatalousalueiden ja ympäristöaktivistien keskuudessa. Marraskuussa ympäristöministeri Kai Mykkänen ilmoitti eduskunnassa, että vesivoimalaitosten lupien tarkistamiselle tullaan tekemään esitys keväällä 2025.

Suomen hallitus on viime talvena edistänyt vesivoimarakentamista antamalla valtion energiatuen, joka on herättänyt kritiikkiä, sillä se on nähty ympäristövaatimusten heikennyksenä. Esimerkiksi Kemijoen vesistön ekologinen tila on heikentynyt tyydyttäväksi ja suurin osa Suomen vesistöistä on nykyään EU:n direktiivin vastaisessa tilassa, erityisesti jokivesistöt.

Vesivoiman tuotanto heikentää erityisesti kalakantoja: voimaloiden padot estävät vaelluskaloja pääsemästä joen yläjuoksille. Lisäksi virtaaman äkillinen muuttelu vahingoittaa vesiekosysteemiä ja tekee vesistön virkistyskäytöstä vaarallisempaa. Komission vaatimuksena on vuosia ollut vesivoimaloiden lupien tarkistaminen.

Kemijoki oy ja Pohjolan Voima oy, Suomen merkittävimmät vesivoimayhtiöt, ovat vastustaneet tiukasti kaikkia muutosehdotuksia. Nämä yritykset saavat myydä sähköä omistajilleen omakustannushintaan, mutta myydessään sähköään markkinoilla, ne käyttävät hyväkseen korkeampia hintoja, joita Fortum päättää. Fortum onkin näyttänyt määräävän roolin Kemijoen sääntelyssä.

Yhtiöiden vastarinta on usein viivyttänyt kalatalousvelvoitteiden uusimista, ja vaikka aluehallintovirasto on yrittänyt puuttua asiaan, prosessit ovat kestäneet vuosia. Vuonna 2024 aluehallintovirasto lopulta määräsi, että yhtiöiden on rakennettava kalateitä vaelluskaloille, mutta yhtiöt ovat valittaneet päätöksestä.

Kemijoki oy väittää, että viranomaisten vaatimukset rikkovat sen perusoikeuksia. Yhtiöiden käytännöt ovat herättäneet keskustelua myös kansalaisten keskuudessa; monet toivovat, että Suomi muutaisi vesivoiman sääntelyä ekologisempaan suuntaan. Ympäristön hyvinvointi ja vesistöjen tulevaisuus riippuvat nyt siitä, ryhtyykö Suomi vihdoin vaadittuihin toimiin ja ottaa vastuun vesiekosysteemien suojelusta.