Analyysi: Himmeleiden Helvetti – soten Kuljetuskustannusten Kiemurat
2024-11-25
Kirjailija: Emilia
Suomi on tunnettu pitkistä etäisyyksistään ja vaativista kuljetusjärjestelmistä. Meillä on todellakin näkemys, että soten kuljetuskustannusten hallinta on kuin labyrintti; se on sekava ja monimutkainen. Äskettäin Yle on tutkinut kaikkien 21 hyvinvointialueen kuljetuskustannuksia, jotka katetaan sekä itse alueiden että Kelan toimesta.
Ylen tuore arvio paljasti, että kuljetuskustannukset ovat selvästi kasvussa, jos alkuvuoden tasot jatkuvat loppuvuoden aikana. Tämä on huolestuttavaa, sillä kuten tiedämme, korkeammat kuljetuskustannukset vaikuttavat suoraan terveyspalveluiden saatavuuteen.
Raportti muksautti silmille myös sen, kuinka sekava ja hallitsematon nykyinen kustannusjärjestelmä on. Kustannusten kasvun takana on monia tekijöitä, kuten yleisen kustannustason nousu, mutta näiden lisäksi on epäselvyyksiä kuljetusolosuhteiden muutoksista. Ovatko kuljetusten määrät lisäytyneet? Jos kuljetusyrityksillä on taipumus nostaa hintojaan, se on herättänyt huolta valtiovarainministeriössä.
Erityisesti maaseudulla kuljetukset, jotka Kela tai hyvinvointialueet kustantavat, ovat monelle yrittäjälle ja asukkaalle elinehto. Jotkut alueet, kuten Pirkanmaa ja Kanta-Häme, ovat joutuneet perustamaan in-house -yhtiöitä, jotta voivat hallita kustannuksia ilman kilpailutuksia. Tällainen käytäntö on luonut lisähaasteita ja kysymyksiä kuljetusten läpinäkyvyydestä.
Lisäksi terveysasemien lakkauttamiset ja kuljetusmatkojen pidentyminen ovat seikkoja, joita Kela seuraa tarkasti. Hallituksen vaatimukset hyvinvointialueiden palveluverkon karsimiseksi saattavat johtaa vajavaisiin kuljetusmahdollisuuksiin, ja nämä asiat ovat herättäneet keskustelua esimerkiksi Kouvolan Ratamokeskuksen puolustajien keskuudessa.
Nykyisin hyvinvointialueilla ja Kelalla on niin monimutkainen kuljetuskustannusten hallinta, että edes päättäjät eivät täysin ymmärrä, miten koko systeemi toimii. Vastaus kysymykseen, pitäisikö kuljetuskustannusten siirtyä kokonaan hyvinvointialueille, on ehdottoman tärkeä. Tämä ei ole vain pieni muutospyyntö, vaan se merkitsee suuria taloudellisia vastuuksia—kysymys on monista miljoonista euroista.
Vaikka hallitus kaavailee ensihoidon kustannusten siirtoa Kelalta alueille vuoden 2026 alusta lähtien, onko tällaista muutosta mahdollista viedä eteenpäin ilman vakavia häiriöitä? Tämä kysymys jää vaivaamaan tulevia aluevaltuutettuja, jotka ottavat vastuuta ensi keväänä.
Koko suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tulevaisuus on nyt kyseenalaistettuna. Kuinka varmistamme, että palvelut toimivat, ja mitä voimme tehdä, jotta kuljetuskustannukset eivät nouse kohtuuttomasti pitkillä matkoilla?
Säilyykö terveydenhuollon kustannustehokkuus, vai joudummeko toteamaan, että kuljetuksista ei voida säästää pitkien matkojen Suomessa? Kyse on ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista—meidän kaikkien perustarpeista.