Puolustusministeri Antti Häkämetsä ja ulkoministeri Elina Valtonen ovat jo pitkään olleet julkisen keskustelun keskiössä. Viime viikonloppuna Ilta-Sanomat julkaisi laajan artikkelin, joka käsitteli Häkämetsän toimintaa ja hänen erikoista suhdettaan Valtoseen, mitä on käsitelty useissa muissakin medioissa.

Sisäiset valtasuhteet ovat nostaneet päätään erityisesti nyt, kun hallituksen strategisen johtamisen tehokkuus on korostunut kansainvälisen turvallisuustilanteen vuoksi. Häkämetsän ja Valtosen välisten jännitteiden on huhuttu olevan suurempia kuin aiemmin, mikä antaa viitteitä siitä, että puolueen sisällä kuohuu yhä.

Vaikka ministerit ja puoluejohdon huiput, kuten pääministeri Petteri Orpo ja tasavallan presidentti Alexander Stubb, eivät virallisesti myönnä ongelmia johtamisessa, on tilanne herättänyt huolta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, esimerkiksi Moskovassa. Häkämetsän ja Valtosen välinen kilpailu on klassinen esimerkki puolueitten valtakamppailusta. Kumpikin heistä on äärimmäisen kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, eikä tämä ole yllättävää politiikassa.

Iltalehdessä arvioitiin kokoomuksen sisäistä tilannetta syyskuussa, ja ehdotettiin jopa, että Petteri Orpo saattaisi yllättää kaikki ja luopua puolueen johdosta vuoden 2026 kesäkokouksessa. Tällöin puolueen uudeksi johtajaksi nousisivat todennäköisesti joko Häkämetsä tai Valtonen.

Häkämetsän ja Valtosen jännitteet puhuvat myös suoraan siihen, miten kummatkin valmistautuvat tulevaan puheenjohtajakamppailuun. Parhaat uhraukset eivät vähennä puheita Orpon mahdollisesta vetäytymisestä. On mahdollista, että Orpolle on kysymys kunniasta johtaa puolueensa seuraaviin eduskuntavaaleihin, mikä käytännössä tarkoittaa, että hän aikoo pysyä puheenjohtajana ainakin syksyyn 2027.

Orpo, 55, on ollut Kokoomuksen puheenjohtaja vuodesta 2016. Häkämetsä voitti varapuheenjohtajakilpailun voimakkaasti. Hän keräsi 667,6 ääntä, mikä nosti hänet kärkikolmikkoon. Vastaavaan aikaan Elina Valtonen alkoi kuitenkin myös nostaa päätään, ja hallituksen sisällä on yhä näkyvissä hänen halunsa saavuttaa valtaa.

Häkämetsä voitti aiemmissa vaaleissa, mutta Valtonen on alkanut saada lisää kannatusta ja tukea puolueen sisällä. Häkämetsän tulevan uran tarkastelu herättää kysymyksiä, kun taas Valtonen on osoittanut lojaaliutta Orpolle ja puolueen sisäisen dynamiikan vahvistamista.

Olennaista on, että Häkämetsän ja Valtosen välinen suhteellinen kilpailuasetelma ei heikennä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamista. Mediassa on myös uutisoitu, että Häkämetsä saattaa jopa estää Tieralan, yhteisen valtiosihteerin, työskentelyä puolustusministeriössä, mikä kertonee yhteistyön ongelmista.

Tällä hetkellä Suomi tarvitsee vahvaa ja yhtenäistä johtamista, etenkin Natoon liittymisen myötä. Mikäli kokoomuksessa kytevät sisäiset ristiriidat jatkuvat, ne saattavat hyvinkin haitata ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoa ja vaarantavat näin maan turvallisuuden.