Hyvinvointialueiden tulevaisuus on nyt kaaoksen partaalla, kun suuri osa niistä voi jatkossa tarjota vain lain vaatimien palveluiden. Tämä tulee vaikuttamaan yhä useampaan suomalaiseen, kirjoittaa Yle Tampereen politiikkaan erikoistunut toimittaja Vanessa Valkama.

Hyvinvointialueilla, joilla on jo kiireellisiä taloushaasteita, on nyt pakko leikata sosiaali- ja terveyspalveluista. Hallituksen asettama säästötavoite vaatii 2,8 miljardin euron leikkauksia vuosina 2024–2026. Huolestuttavaa on, että monet alueet ovat ilmoittaneet, etteivät ne kykene saavuttamaan tätä tavoitetta ajallaan.

Säästötoimenpiteet kohdistuvat erityisesti ei-lakisääteisiin palveluihin, joista monet ovat ennaltaehkäiseviä ja voisivat vähentää kalliimpien palveluiden tarvetta tulevaisuudessa. Esimerkiksi ikäihmisten kuntouttava päiv TOIMINTA, omaishoidon tuki ja nuorten maksuton ehkäisy ovat vaarassa. Pirkanmaalla maksuttoman ehkäisyn tarjoaminen on jo joutunut leikkauslistalle, mikä herättää kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle alueet ovat valmiita menemään palveluiden supistamisessa.

Tilanne voi tarkoittaa, että monilta pieniltä paikkakunnilta kadotetaan lopullisesti lähipalvelut, mikä vaikuttaa merkittävästi asukkaiden hyvinvointiin. Lain mukaan hyvinvointialueiden on kuitenkin turvattava riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen. Tämä tarkoittaa, että säästöt on pakko tehdä pakollisista palveluista, koska toisin on mahdotonta.

Rakenteelliset ongelmat rahoitusmallissa lisäävät paineita. Tällä hetkellä hyvinvointialueet saavat suurimman osan rahoituksestaan valtiolta, mikä rajoittaa niiden kykyä hankkia lisätuloja. Anni Jäntti Tampereen yliopistosta on todennut, että verotusoikeuden myöntäminen alueille voisi auttaa niitä hallitsemaan talouttaan ja ehkäisemään leikkauksia.

Suvaitsevaiset leikkaukset saavat usein kovaäänistä kritiikkiä asukkailta, joilla on oikeus saada laadukkaita ja riittäviä palveluita. Esimerkiksi nuorten terveyspalveluiden kuormittaminen voi pitkällä aikavälillä johtaa terveyserojen kasvuun ja lisätä terveydenhuollon kustannuksia tulevaisuudessa.

Vaikuttaa siltä, että sosialidemokraattinen hallitus, joka on ollut perinteisesti hyvinvointi- ja sosiaalipalvelujen vahva puolustaja, tarvitsee nyt uusia näkökulmia ja ratkaisuja muutokseen. Mikä on tulevaisuus, jos hyvinvointialueet pakotetaan leikkuriin, ja panemme nuoret ja vähävaraiset vaaravyöhykkeelle? Onko meillä varaa keventää huolenpitoa?