Kunnissa omistetut energiayhtiöt ovat yhä kuumia aiheita sijoittajien keskuudessa. Mikkeli teki viime vuoden kesällä merkittävän myynnin, kun se luopui 49 prosentin osuudestaan Etelä-Savon Energiasta (ESE) brittiläiselle Aberdeenin sijoitusrahastolle, joka hallinnoi yli 500 miljardin euron omaisuutta. Kauppaa soviteltiin tiukasti suljettujen ovien takana, ja myynti herätti luonnollisesti paljon kiinnostusta.

Mikkeli ilmoitti jo alkuvaiheessa, että kaupan odotetaan tuottavan kunnalle noin 180 miljoonaa euroa, mutta todellisuudessa tuloutuksia kertyi jopa 190 miljoonaa. Tämä vaikuttaa maagiselta summalta ottaen huomioon, että yhtiö, joka toimii melko rajallisella alueella, ei vaikuta olevan kasvamassa eksponentiaalisesti.

Kaupungin vahvuudet kumpuavat sähkönsiirron monopolista ja tiivistä suhteestaan kaukolämpöasiakkaisiin. Erityisesti voimalaitoksen kyky tuottaa sähköä kylmimpinä pakkaspäivinä, jolloin pörssihinta nousee, tekee yrityksestä houkuttelevan sijoitusobjektin.

Neuvottelut olivat salaperäisiä, ja kaupunginhallitus sai valtuutuksen tehdä päätöksiä ilman julkista keskustelua. Suur-Savon Sähkön, joka jäi kaupassa kakkoseksi, tilanne on säilynyt hämärän peitossa.

Marraskuussa paljastui, että Aberdeen oli tehnyt kaupat, ja myyty osuus rekisteröitiin Luxemburgiin. Kauppahinnan osuus siitä oli vain noin 130 miljoonaa euroa, loppu koostui vanhan yhtiölainan takaisinmaksusta ja ylimääräisistä osingoista, yhteensä 60 miljoonaa euroa.

Ostaja, Aberdeen, tuli pian julki ja myi osan tytär-yhtiöstään tanskalaiselle eläkefundille. Tanskalainen Industriens Pension ilmoitti ostaneensa osuuden ja maksettu tila oli kolmisenkymmentä miljoonaa euroa.

Kaupan toteuttaminen noudatti tuttua kaavaa, jota on käytetty muun muassa Kainuussa. Tällaisissa järjestelyissä perinteiset yhtiössä toteutettavat myynnit tapahtuvat usein lainarahalla, ja rahoituksessa käytetään bullet-lainoja, joissa maksetaan pelkästään korkoa ilman lainan lyhennyksiä. Tämä saattaa kiihdyttää yhtiön velkaantumista, mikä herättää huolta tulevasta.

Vaikka rahavirrat näyttävät nyt vahvoilta, ESE:lle tulee eteen haasteita erityisesti sähkönsiirtohintojen ja kaukolämmön mahdollisten hintakorotusten muodossa. Tämä on aiheuttanut kaupungissa keskustelua siitä, miten myynnistä saadut varat tulisi käyttää, kun taas 100 miljoonan euron lainat rasittavat taloutta.

Kaupunginjohtajien tulee huomioida myynnin mukana tuomat riskit ja varmistaa, että sopimukset ovat kaikkia osapuolia palvelevia. Monopolin myynti on lopulta aina suuri ja ainutlaatuinen päätös, joka voi vaikuttaa paikallisiin asukkaisiin pitkälle tulevaisuuteen.