Vielä viime vuonna Dubain ilmastokokouksessa iloittiin siitä, että epävarmasta maailmantilanteesta huolimatta saatiin aikaan päätös fossiilisten polttoaineiden alasajosta. Nyt kansainväliset YK-kokoukset ovat epäonnistuneet ja kriittiset ympäristö- ja ilmastotoimet jäävät odottamaan. Luontokokoukset, ilmastokokoukset, muovikokoukset ja aavikoitumiskokoukset: kokous kokouksen jälkeen on ollut tulokseton, keskeytetty tai vähintäänkin jollain tapaa epäonnistunut. Miten näin on päässyt käymään?

Ilmastokokouksissa ja luontokokouksissa on kuitenkin paikalla kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka yrittävät hillitä ilmastonmuutosta, luontokatoa ja merten muoviongelmaa. Silti näyttää siltä, että tänä syksynä ei ole otettu minkäänlaisia askelia eteenpäin. 1,5 asteen lämpenemistavoite karkaa nyt todennäköisesti käsistä, merten muoviroskaongelma paisuu ja luontokato jatkuu.

Yksi valtio toimii jarruna

Mistä oikein kiikastaa? Miksi maailmanlaajuisia ympäristöongelmia ja olemassaolomme edellytyksiä ei saada oikeille raiteilleen? Mikä näiden kokousten epäonnistumista yhdistää? Yksi vastaus on Saudi-Arabia. Maa on systemaattisesti jarruttanut maailman irtautumista fossiilisista polttoaineista ilmastokokouksissa, torpaten jopa pienenkin edistymisen.

Saudi-Arabian hyvinvoinnin ytimessä ovat öljy ja kaasu. Maa kokee kaikki kansainväliset yritykset nakertaa tätä toimeentulonsa pohjaa uhkana. Tämän vuoden ilmastokokouksessa Azerbaidzanissa öljy-yhtiön toimitusjohtaja johti keskusteluja, eikä öljyn ja kaasun käytön vähentämisestä pystynyt edes puhumaan.

Päästöjen hillinnän osalta puheenjohtajamaa Azerbaidzan ei osoittanut halukkuutta asian edistämiseen millään neuvotteluraiteella. Suomalaisneuvottelijat kertovat, että tilanne oli todella haastava. Erilaisiakin lähestymistapoja on nähty; öljyntuottajamaa Arabiemiraatit on omaksunut toisenlaisen tulokulman fossiilisiin polttoaineisiin. Vaikka fossiilisten rooli on pienentymässä, niitä joudutaan kuitenkin käyttämään vielä vuosikymmeniä vihreästä siirtymästä huolimatta. Arabiemiraatit haluaa omien sanojensa mukaan puhdistaa fossiilisektorin ja olla se, joka tuottaa sen viimeisen pisaran, eikä vastustaa muutosta.

Öljypomon vaikutusmahdollisuudet

Onko koko YK-prosessi tullut yksinkertaisesti tiensä päähän? Tarvitaanko erilaista lähestymistapaa kuin YK-diplomatian vaatimus yksimielisyydestä? Ilmastokysymyksistä Nobelin rauhanpalkinnon saanut Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore ihmetteli Maailman talousfoorumissa, että emme enää edes peittele, kuinka öljypomo on päättämässä mihin suuntaan ilmastonmuutoksen hillintää viedään. Hän ehdotti myös määräenemmistöpäätöksiä YK-kokouksiin yksimielisyyden sijaan. "Ei voida antaa öljy-yhtiöiden kertoa meille, mikä on sallittua ja mikä ei", hän sanoi.

Määräenemmistön päätövalta tuntuisi reilummalta kuin se, että jopa vain yksi maa tai maaryhmä saa torpattua kaikkien muiden hyvät aikeet. Yli sata maailman maata olisi halunnut myös sopimuksen säätämään muovin tuotantoa, kierrätystä ja jätehuoltoa. Suuret muovin- ja öljyntuottajamaat eivät kuitenkaan olleet valmiita hyväksymään muuta kuin hyvin vesitetyn sopimusesityksen. Ne vastustavat sitä, että muovisopimus ulottuisi myös muovin tuotantoon ja säänteleisi sitä.

Muovisopimuksen neuvottelut kuvastavat hyvin sitä, kuinka hankalaa kansainvälinen yhteistyö voi olla. YK-päätöksentekoon on sisäänkirjoitettuna se, että kaikki maailman maat pitää pitää mukana ja päätöksenteko perustuu yhteisymmärrykseen. Siksi yksikin maa tai maajoukko voi jarruttaa neuvotteluja merkittävästi. Nykyinen geopoliittinen tilanne ei myöskään helpota neuvotteluasetelmia.

Ilmastodiplomatiaa ja Saudi-Arabiankin toimintaa läheltä seurannut Suomen ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Kaarle Kupiainen pitää Al Goren ehdotusta kiinnostavana, mutta. "Jos saadaan kirjaus, joka on konsensus, niin onhan se hyvin vahva. Tekeekö se siitä sitten helpompaa vai vaikeampaa, jos on määräenemmistö? Aina joku jää katkerana rannalle."

Maailman, ilmaston ja ympäristön tilasta neuvotellessa haetaan edelleen yksimielisyyttä, eikä koko maailma tule valmiiksi yhdessä kokouksessa. Ainakin ilmastonmuutoksen osalta maali on ollut selvä jo Pariisin ilmastosopimuksesta vuodesta 2015 alkaen; 1,5 ja 2 asteen tavoitteet ja hiilineutraali maailma. Matka sinne on kuitenkin hidas ja kivikkoinen. Tämän hetken sitoumuksilla olemme menossa johonkin 1,9 ja 2,9 asteen välille. Kaikkien silmät ovat nyt kääntyneet kohti tulevia kokouksia: Riittääkö tahto tehdä todellisia muutoksia?