Pääministeri Petteri Orpon (kok) kyky johtaa hallitustaan on yltynyt kiistaa, kun hallituksen sisäiset jännitteet kasvavat. Erityisesti perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) ovat kyseenalaistaneet Orpon linjat, jolloin hallituksen yhtenäisyys on kokenut kolauksen.

Mäkelä on kritisoinut hallituksen rasismin vastaista kampanjaa, ja Tavio on jättänyt Suomen Ukrainan jälleenrakennuksen tasa-arvoliittouman ulkopuolelle. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah puolestaan on tuominnut Suomea YK:ssa Israelin toimiin liittyvistä lausunnoista. Hallituksen sisäiset erimielisyydet uhkaavat Orpon autoriteettia pääministerinä.

Hallituksen kumppanit, erityisesti perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit, ovat vahvasti erilaisten arvopohjien edustajia, mikä on aiheuttanut painetta kokoomuslaisten keskuudessa. Tällä hetkellä kuitenkin hallituksen poliittiset päätökset, leikkaukset ja työmarkkinauudistukset näyttävät olevan painavampia kuin jatkuva riitely.

Perjantaina pidetty TP-Utva:n ylimääräinen kokous valtioneuvoston johtajien, Orpon ja presidentti Alexander Stubbin johdolla, kesti kahden ja puolen tunnin ajan. Kokouksen jälkeen Orpo suuntasi medialle näyttäen selkeästi turhautuneisuutensa ulkopoliittisen johdon epäselvyyksistä.

Hallituksen sisäiset jännitteet ovat nyt enemmän kuin koskaan julkisesti esillä, jolloin perussuomalaiset voivat käyttää niitä hyväkseen oppositiossa. Orpon toimet ja hänen esityksensä Grahn-Laasonenista Tavion 'vahtina' eivät ole jättäneet tilaa epäilyksille hänen kyvystään hallita tätä kuohuvaa tilannetta.

Kuitenkin tulevaisuus tuo mukanaan entistä suurempia haasteita, kun Suomi valmistautuu täyttämään Naton tuoreita vaatimuksia yhteisen puolustuksen osalta. Yhdysvallat ja Britannia suunnittelevat nostavansa jäsenvaltioiden puolustusmenot vähintään 2,5 prosenttiin BKT:sta. Tämä vaatimus tulee voimaan tulevissa Naton huippukokouksissa, ja Suomen täytyy valmistautua vaikeisiin päätöksiin puolustusbudjetistaan.

Suomen nykyinen puolustusbudjetti, joka jo nyt on korkealla tasolla, saattaa joutua tiukille, kun resursseja täytyy jakaa kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluille. Vain riittävällä budjetin kasvattamisella Suomi voi myöhemmin varmistaa tarpeelliset resurssit puolustukselle, mukaan lukien edelleen jatkuvat hankinnat ilmapuolustukseen ja maavoimien vahvistamiseen.

Samaan aikaan kansainväliset kriisit, esimerkiksi Venäjän hyökätessä Ukrainaan, vaativat Suomea pysymään valppaana. Etelä-Euroopan maat ja Baltian maat pyrkivät suojaamaan itseään ja odottavat Suomen tukevan heidän puolustusstrategioitaan.

Yhdysvaltojen ja Brittien sitoutuminen Euroopan puolustukseen on vieläkin tärkeämpää, koska geopoliittinen tilanne on vain kiristymässä. Venäjän aggressiivinen käytös tekee Suomelle välttämättömäksi rakentaa suhteensa Natoon ja vahvistaa omaa puolustuskykyään.

Tulevat haasteet saattavat horjuttaa Orpon johtajuutta, mutta hallituspuolueet ovat toistaiseksi sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin. Pääministerin on kyettävä käsittelemään lisääntyviä riitoja hallituksessa ja varmistamaan kansalaisten turvallisuus, samalla kun hallitus etsii tasapainoa taloudellisten säästöjen ja puolustusvoimien rahoituksen välillä. Tämä on historiallinen hetki Suomelle, ja Orpon on kohdattava se peräänantamattomasti.