WASHINGTON Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli ennakkotietojen mukaan vakuuttanut, että puhelinkeskustelussa Venäjän presidentti Vladimir Putin suostuisi Yhdysvaltojen ajamaan aselepoon. Kuitenkin niin ei käynyt.

Puhelun jälkeen Trump julisti sen onnistuneeksi, vaikka sovitut asiat olivat vähäiset: Venäjä ei aio iskeä Ukrainan energialaitoksiin ja infrastruktuuriin kuukauden ajan, mikäli myös Ukraina sitoutuu samaan. Kuitenkin Venäjän tulkinta oli rajallisempi, sillä se koski vain energiainfrastruktuuria.

Putin asetti Ukrainalle mahdottomia ehtoja, jotka estivät laajemman aselevon. Tämä valkeni Trumpille, joka paineisti Ukrainaa myönnytyksiin, mikä johti Ukrainalle esitettyyn kattavaan aselevon hyväksymiseen. Kävi ilmi, että Trump oli valmis hyväksymään aselevon, joka keskittyy lähinnä energiantuotantoon, sillä Ukraina käytti öljynjalostamojaan hyökkäysaseena.

Euroopan rooli jäi viimeiseksi, sillä sekä Trump että Putin ohittivat sen täysin. Valkoisen talon julkaisema muistio keskustelusta paljasti, että keskustelut siirtyivät nopeasti aserajoituksiin, Lähitähän ja Iraniin, ilman Euroopan ominaispainoa. Viestin loppuosa keskittyi "valtaviin talousdiileihin", joista Trump vaikutti olevan innoissaan.

Putin sai myönnytyksiä, sillä hän pääsi neuvottelemaan Yhdysvaltojen kanssa tasaveroisena tilanteen salliessa. Tällöin tilanne muistutti jälleen kylmän sodan aikaisia aikoja, jolloin suurvallat määrittivät maailman tapahtumat. Sodan aloittava Venäjä ei olisi voinut toivoa parempaa tilannetta.

Trumpin vaatimukset Ukrainalta sisältävät alistumista ja tukien takaisinmaksua, mutta Putinille ei vaadita mitään — kuten The New York Timesin kolumnisti Thomas Friedman huomauttaa. Trump ei julkisesti vaadi Putinilta mitään, mikä antaa Putinille mahdollisuuden venyttää aikarajoja ja kiristää lisämyönnytyksiä Ukrainalta, joka on sodassa heikoilla.

Presidentti Trump haluaa ensisijaisesti aseleposopimuksen, ja sen ehdot ovat hänen vähemmän kiinnostuksensa kohteena. Jonkinlainen tilapäinen rauha riittäisi juurikin hänelle, eikä oikeudenmukaisuutta tai tyylipisteitä oteta huomioon. Sotilasasiantuntija amiraali James Stavridis arvioi, että pelilauta on tällä hetkellä Putinin hallussa, mikä on herättänyt Euroopassa voimakkaita tunteita.

Tämä ei ole pelkästään linjaerimielisyyksistä kiinni, vaan se paljastaa myös tärkeysjärjestyksen, jossa Ukraina ei ole Yhdysvaltojen silmissä enää ykkösprioriteetti. Trump pyrkii viemään Ukrainan keskustelusta pois, jotta hän voi kääntää huomionsa enemmän sisäisiin asioihin tai Aasiaan, samalla kun Eurooppa jää varjoon.

Trumpin ja Putinin puhelinkeskustelu ei ollut edes päivän tärkein uutinen Yhdysvalloissa, sillä mediassa keskustelu kääntyi Trumpin laittomiin siirtolaiskysymyksiin. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että Washingtonista Kiovaan on lähes 8000 kilometriä, ja Trumpin aikakauden aikana tämä näkyy voimakkaasti politiikassa.

Sen lisäksi on huomioitava, että myös Yhdysvaltain etelärajalla syntyy samankaltaisia ongelmia, mutta Euroopan huomio ei välttämättä ylitä Amerikan mantereen kriisejä.