Venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat ovat palaamassa vähitellen kansainvälisille urheilukentille. Jo nyt on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka antavat viitteitä venäläisten paluusta huipputasolle.

Useat kesälajien kattojärjestöt ovat avanneet ovet urheilijoille, kuten Kansainvälinen uimaliitto, joka myönsi pääsyn lyhyen radan MM-kisoihin peräti 27 venäläiselle ennen joulua. Lisäksi Kansainvälinen luisteluliitto on hyväksynyt rajoitetun määrän venäläisiä taitoluistelijoita ja pikaluistelijoita vuoden 2026 olympiakarsintoihin, vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu yhä.

Kenttäjuoksu ja joukkuelajit ovat avanneet omia oviaan, mikä lisää painetta muita liittoja kohtaan, ja yleisurheilun tunnetuimmat alalajit ovat olleet eristyksissä venäläisurheilijoista edelleen. Tämä johtuu ei ainoastaan sodasta, vaan myös Venäjän yleisurheiluliiton sulkemisesta vuodesta 2016 alkaen, kun dopingskandaali paljastui.

Sodan syttymisen jälkeen, helmikuussa 2022, venäläiset urheilijat ovat saaneet kilpailla vain maan rajoilla. Tämän seurauksena heidän tuloksensa ovat romahtaneet, ja tilastot puhuvat karua kieltä. Vuonna 2021 14 venäläistä urheilijaa pääsi lajinsa kymmenen parhaan joukkoon, mutta vuonna 2024 enää vain kuusi urheilijaa saavuttaa saman tason.

Miksi yleisurheilun tilanne on niin hälyttävä? Maailmantilastot osoittavat, että vain harvat venäläiset urheilijat pystyvät kilpailemaan kansainvälisesti. Muutokset eivät ole tapahtuneet yhdessä yössä ja maan urheilujoukkueen koko on romahtanut niin, että se vastaa nykyisin Suomea.

Johtuen kansainvälisten kilpailuiden karsiutumisesta, venäläiset uimarit, pikaluistelijat ja muut urheilijat ovat joutuneet kisaamaan ainoastaan maan sisäisissä kilpailuissa. Tulevilla vuoden 2026 Unkarin Ultimate Championship -kilpailuissa vain maailman parhaat urheilijat pääsevät osallistumaan, ja tämä estää venäläisten paluun huipputason kilpailuihin.

Dopingtestauksen tiukkuus on lisääntynyt, ja Kansainvälisen yleisurheiluliiton riippumattoman antidopingelimen Athletics Integrity Unitin (AIU) alaisuudessa testataan eniten kenialaisia, mutta venäläisiä on joukossa 38. Viime vuonna 11 venäläistä teki uransa parhaimmat tulokset, mutta se ei riitä peittämään laajaa dopinghistoriaa.

Kannanotot urheilijoiden paluusta ovat ristiriitaisia: Olympiavoittaja Marija Lasitskene on edelleen testausta alttiina, ja hänen tuloksensa ovat valtavasti heikentyneet. Korkeushyppääjänä hänellä ei ole ollut mukavuudet kotimaassaan kilpailemisessa, kuten aiemmin. Samoin muitakin huippu-urheilijoita, kuten seiväshypyn mestari Anželika Sidorova, puuttuu kansainvälisistä kilpailuista.

Venäjä on ollut yksi kaikkien aikojen muutamista suurista urheiluvaltakunnista, mutta sen tulevaisuus huipputasolla on epävarma ja eristyneisyys kasvaa entisestään. Naisten osalta Suomella on nyt mahdollisuus nousta esiin ja luoda uutta kilpailuyhteistyötä Venäjän urheilumaailman mukana. Tilanne kaikilla tasoilla on muuttunut, mutta keskustelua venäläisten paluusta on aloitettava – olemme käännekohdassa, joka vaikuttaa urheiluun tulevina vuosina.