Ylen toimittaja Antti Kuronen vieraili tänään keskiviikkona Syyriassa Damaskoksen lähellä sijaitsevassa Saidnayan vankilassa, joka on saanut maineensa julmana ja pelottavana paikkana.

Vankilassa on ollut viime aikoina vilkasta, sillä kapinalliset vapauttivat sieltä tuhansia vankeja. Vaikka pelastustyöntekijät ovat lopettaneet etsinnät, vankilan ympärillä on edelleen satoja omaisia, jotka toivovat löytävänsä läheisiään. Kuronen kuvailee tilannetta surulliseksi ja epätoivoiseksi, ja kertoo ihmisten yrittävän murtaa rakennuksen seiniä löytääkseen salaisia sellejä, mutta eloonjääneiden löytyminen on erittäin epätodennäköistä.

"Yleisesti ajatellaan, että kerran kun joutuu Saidnayaan, ei sieltä koskaan pääse elävänä ulos. Tämä tunnelma tuntuu painostavalta ja karulta", Kuronen kertoo. Hän tapasi ihmisiä, joiden sukulaiset ovat olleet vangittuina vuosia tai jopa kymmeniä vuosia. Monilla omaiset ovat saaneet tietää vankeuden olosuhteista vain huhujen kautta, ja he ihmettelevät, miksi niin monet ovat kadonneet ilman jälkiä.

Saidnayan on raportoitu olevan yksi pahamaineisimmista kidutuskeskuksista, ja siellä on tiedetty käytettävän erityisen brutaaleja kidutusmenetelmiä. Vangit ovat kertoneet kokemuksistaan, joissa heitä on muun muassa pahoinpidelty ja nälkiintynyt. Kuronen kuvasi vankilan olosuhteita syvästi järkyttävinä; yhä löytyy muovipusseja, jotka ovat täynnä virtsaa, ja vankitiloissa on ollut kymmeniä ihmisiä ahtaasti yhdessä.

Huhuja joukkohaudoista ja vankilan monstereista ovat saanet lisää pontta, ja omaiset elävät jatkuvassa pelossa saadakseen tietää, mitä on tapahtunut heidän rakkaimmilleen. Syyrian ihmisoikeusverkosto arvioi, että yli 137 000 ihmistä on hallinnan kynsissä kateissa, ja heistä tuhannet ovat liikkuneet lapsina ja naisina.

Vankilassa vankina ollessaan monet ovat olleet pakotettuja tekemään lahjuksia vartijoille, jotta he voisivat yrittää vapauttaa läheisensä. Kuronen mainitsee, että moni on menettämässä jopa omaisuutensa yrittäessään ostaa vapauden.

YK:n mukaan Syyriassa on yli sata kidutuskeskusta, joiden joukossa Saidnaya on yksi kaikkein pelätyimmistä. Vain harvat ovat päässeet sieltä elävänä ulos, ja monet perheet elävät toivossa vanhojen rakkaidensa paluusta tai edes selvityksestä heidän kohtalostaan. Vankien kohtaloiden selvittäminen on yhä keskiössä avustusjärjestöjen ja kansainvälisen yhteisön työssä, sillä Syyriassa on edelleen useita salaisia pidätyskeskuksia, joissa vankeja saattaa olla edelleen. Onko maailma valmis tekemään enemmän auttaakseen näitä kärsiviä ihmisiä?