Federico Molnar, taksikuski Buenos Airesista, valmistautuu osallistumaan elokuvansa ensi-iltaan, mutta suuret muutokset kotimaassa ovat pakottaneet hänet lopettamaan aikaisemmin elokuvatuotannon ja siirtymään taksiyrityksestä elättämään itseään. Tuottajana hän oli tottunut enemmän luovan alan työntekoon, mutta presidentti Javier Milein valinta joulukuussa 2023 on muuttanut kaiken.

Milei, oikeistoradikaali, on luvannut purkaa valtioita ja niiden tukia epäonnistuneina, väittäen haluavansa luoda taloudellista vakautta ja vähentää inflaatiota. Kuitenkin todellisuus on, että köyhyyden määrä on kaksinkertaistunut hänen ensimmäisen toimintavuotensa aikana. Huolestuttava tilanne on saanut yhä useampia argentiinalaisia jättämään maan, etsiessään parempaa tulevaisuutta Euroopasta.

Milei on leikkausten myötä karsinut myös kulttuurialan rahoitusta, mikä näkyy elokuvateollisuudessa – vain elokuvat, jotka saavat yli 10 000 katselijaa suoratoistopalveluissa, saavat valtion tukea. Tämä on aiheuttanut elokuvatuottajille kuten Molnarille suurta tuskaa ja epätoivoa.

Elintarvikkeiden hinnat ja vuokrat ovat nousseet räjähdysmäisesti, ja tuhannet joutuvat elämään kaduilla. Sosiaaliset palvelut, seperti yösijat ja soppakeittiöt ovat saaneet osakseen leikkauksia, mikä uhkaa pahasti jo ennestään heikossa asemassa olevia ihmisryhmiä.

Koulutuspolitiikka ei jää myöskään ilman kritiikkiä. Milei suosii yksityistämistä ja heikentää julkisen koulutuksen rahoitusta, mikä johtaa siihen, että monet opiskelijat joutuvat opettelemaan pimeässä. Koulun käyttövoimat ovat riittämättömiä, mikä vaikuttaa merkittävästi nuorten opintoihin ja tulevaisuuteen.

Lisäksi on pelättävissä, että Milei pyrkii myös myymään Argentiinan luonnonvaroja ilman riittävää huolta ympäristöstä tai alkuperäiskansojen oikeuksista. Hänen hallituksensa on ollut yhteistyössä muun muassa myös asiantuntijoiden ja liikemiesten kanssa, mikä herättää kysymyksiä valtion vastuista kansalaisten elinolojen parantamisessa.

Vaikka Milei herättää suurta toivoa taloudellisen vakautensa lupausten avulla, monet argentiinalaiset kokevat jatkuvaa ahdistusta ja epävarmuutta tulevaisuudestaan. Iskulauseet ”Viva la libertad, carajo” ovat yhdistäneet tukijoukoja, mutta kuinka kauan tämä lunastuspuhe vielä kantaa, kun kansan köyhtyminen jatkuu?

Federico Molnar ja monet hänen kollegansa pohtivat maastamuuttoa Eurooppaan. Tilanne maan päällä näyttäytyy erittäin synkkänä, ja hintojen ja köyhyyden kasvu uhkaa yhä useampia, aiheuttaen aivovuotoa, joka voi jälleen kerran hankaloittaa Argentiinan mahdollisuuksia toipua.