Psykologian tohtori ja tietokirjailija Taina Kuuskorpi on analysoinut Valkeakosken murhaajan, 19-vuotiaan Tuomas Sakari Matias Salmisen, tapausta ja totesi, että hänen kiinnostuksensa rikolliseen käyttäytymiseen ylittää suuren rajapyykin. Kuuskorpi, joka on kirjoittanut teoksen 'Pahat mielessä – Tieteen näkökulmia pahuuteen' (Siltala, 2021), viittaa Columbian yliopiston professorin Michael Stonen kehittämään 'pahuuden asteikkoon', joka auttaa arvioimaan henkirikosten tekijöitä.

Valkeakosken tapaus näyttäytyy Kuuskorven mukaan asteikon toiseksi pahimpana teona. Hän erotteli, että vaikka osa henkirikoksista voi olla ymmärrettäviä emotionaalisten hetkien seurauksena, Salmisen teko ei kuulu tähän kategoriaan.

”Toiseksi pahin teko kumminkin tarkoittaa, että aikomus ei ollut suoraan tappaa, vaan aiheuttaa kärsimystä, jolloin kuolema on peruuttamaton seuraamus,” Kuuskorpi selvensi. Salminen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja käräjäoikeus katsoi, että hän sai todennäköisesti teostaan seksuaalista mielihyvää. Salmisen hakuhistoria paljasti, että hän oli etsinyt tietoa eri sarjamurhaajista, kuten Jeffrey Dahmerista.

Kuuskorpi huomauttaa, että ilmiö on lokakuussa 2023 entistä ajankohtaisempi. True crime -kulttuuri on saavuttanut suurta suosiota, ja nuoret ovat entistä uteliaampia rikollisten käytöksestä. Salmisen tapaus, joka sisälsi verkkohakujen lisäksi väkivaltaisia videoita, nostaa kysymyksiä siitä, mihin suuntaan yhteiskunnan kiinnostus voi johtaa. Salminen viipyi sosiaalisessa mediassa ja haki tietoa alan keskusteluista jo ennen tekoa.

Hänen teostaan ennen Salminen oli seurannut nuoria ihmisiä illanviettopaikalla ja tunsi ilmeisesti tarpeen tyydyttää perverssiä fantasiaansa. Tämä herättää huolia nuorten mielenterveyden ja rikollisten käytösten välisten yhteyksien asemasta. Kuuskorven mukaan monet saattavat kokea synkkiä ajatuksia, mutta tekojen ja ajatusten välillä on merkittävä ero.

”Murhaajan on tarkoituksellisesti oltava valmiina pahaan, ja häneltä puuttuu empatia, mikä tekee teostaan vieläkin järkyttävämmän,” Kuuskorpi toteaa. Hän korostaa, että empatian puute on yksi heikentymätön merkki syvään juurtuneesta pahasta.

Valkeakosken tapaus on herättänyt myös laajempaa keskustelua nuorista, jotka voivat olla alttiita rikolliselle ajattelulle. Tämä tapaus on varoitus ja kutsu laajempaan keskusteluun siitä, miten yhteiskunta voi paremmin tukea nuoria ja ennaltaehkäistä väkivaltaisia tekoja. Kuuskorven mukaan on tärkeää tunnistaa kriittiset hetket, jolloin nuoret voisivat kääntää kurssinsa – ovatko he kykeneviä tekemään oikeita valintoja, ja mitä aikeita heille tarjotaan nuorena?

Tämä tapaus ei ole vain yksi surullinen luku rikollisuudesta, vaan se heijastaa myös laajemman sosiaalisen ympäristön haasteita, joihin meidän on pakko tarttua.