Jouluaatto 1944 oli kohtalokas päivä Nelly Mousset-Vosille (1906–1987) ja Nadine Hwangille (1902–1972). Tämä merkkipäivä merkitsi heidän ensimmäistä kohtaamistaan Ravensbrückin keskitysleirillä, missä he löysivät toistensa syvän rakkauden vaikeista oloista huolimatta. Nelly ja Nadine, joita yhdisti musiikki ja taide, olivat sankarillisia naisia, joiden tarina kulkee vahvana läpi historian.

Nadine pyysi aattona mezzosopraano Nellyä esittämään Madama Butterflyn aarian. Tämä kuului hetki, jolloin Nadine muuttui Nellyn perhoseksi, Butterflyksi, ja Nelly puolestaan oli Nadinelle Claire. Toisen maailmansodan aikaiset peitenimet olivat osa heidän selviytymistään ja identiteettiään. Nelly tunnettiin Clairena jopa Venezuelassa, jonne he muuttivat vuonna 1950, luoden uuden elämän itselleen ja jättäen taakseen pelot ja ahdistukset.

Pariskunnan rakkaus pysyi salassa vuosien ajan, ja he esittelivät toisensa usein serkuksina. Lapsensa asennetta suojellakseen Nellyn tyttären tyttärelle, Sylvie Bianchinille, Nadine oli vain mummin kämppäkaveri, mutta ei mitään muuta. Sylvielle paljastui totuus vasta, kun hän alkoi käydä läpi omaa äitinsä, siis Nellyn tyttären, jälkeensä jättämää perintöä. Laatikot, jotka sisälsivät kirjeitä, muistiinpanoja, lehtileikkeitä ja kaitafilmejä, alkoivat paljastaa uskomatonta tarinaa suurista tunteista ja elämän valintoja.

Nellyn ja Nadinen välillä oli myös käsikirjoitus, joka kertoi heidän romanssistaan. Valitettavasti kirjalle ei koskaan löytynyt julkaisijaa, vaikka se onkin täynnä tunteita ja koskettavaa sisältöä, joka sytyttää toivon ja rakkauden liekin. Kuitenkin, heidän rakkaustarinansa nähtiin uudelleen maailmalle Magnus Gerttenin vuonna 2022 julkaisemassa dokumentissa, joka kertoo voiman ja rakkauden kykyä selvitä jopa kaikkein vaikeimmista olosuhteista.

Tänään tämä tarina on tärkeä muistutus vahvuudesta, rohkeudesta ja rakkauden kestävyydestä. Monia vuosikymmeniä myöhemmin, Nellyn ja Nadinen rakkaus ja rohkeus inspiroivat edelleen, ja heidän kertomuksensa on sekä elävä että ajankohtainen.