Draamakomedia Kneecap (Plaza, viimeinen näytös keskiviikkona) on tositapahtumiin perustuva fiktio, jossa samannimisen pohjoisirlantilaisen hiphop-yhtyeen jäsenet näyttelevät itseään.

Tarinassa opettaja kannustaa nationalistinuorukaisia räppäämään iirin kielellä ja ryhtyy heidän tuottaja-dj:kseen. Kun modernimmat musiikintekolaitteet tuhoutuvat, on otettava käyttöön koulun nurkissa lojuva Roland 808. Tämä legendaarinen 1980-luvun laite on edelleen suosittu; sitä käytetään laajasti eri musiikkityyleissä, erityisesti hiphopissa. Oululaisräppäri RPN alias Jere Rönkkömäki on hyvin tietoinen tästä: "On ihan yleinen homma, että tehdään nimenomaan 808-soundia."

Kneecap on kuitenkin Rönkkömäelle uusi tuttavuus. "Ajattelin ensin, että se on ysäribändi tai joku vanha projekti, mutta kun ennen leffaa tutkin asiaa, se onkin perustettu vuonna 2017. Heidän kaikki keikat näyttää olevan loppuunmyyty niin Irlannissa kuin Briteissäkin. Eli hyvin on lähtenyt projekti käyntiin – ja varmasti osittain tämän leffan myötä."

Rönkkömäki myös huomauttaa, että iirin kielellä räppääminen ei ollut aikanaan itsestäänselvyyttä. Suomessa suomen kieltä karteltiin pitkään. "Koettiin, että suomeksi ei voi räppätä, niinpä kaikki yrittivät mongertaa englantia. Oikeastaan vasta vuonna 1999, kun Fintelligens löi läpi, alkoi ensimmäinen suomiräppin aalto."

Iirin kieli on Irlannin ensimmäinen virallinen kieli, ja sen on arvioitu olevan 30 000–300 000 puhujaa. Tämä luku on huomattavasti suurempi kuin saamen kielillä, joilla on yhteensä 20 000–30 000 puhujaa. Rönkkömäki mainitsee myös, että nykyään uusia muotoja kuin pohjoissaameksi rappaaminen ovat nousemassa esiin. "Áilu Vallekin on alkanut räppäämään pohjoissaameksi, koska se kielet ovat katoavia ja nuoria kiinnostaisi edes vähän. Hän on myös vetänyt työpajoja nuorille."

Kneecap kuitenkin vie kielen käyttöä erilaiseen suuntaan. Sen lyriikoissa ylistetään huumeiden käyttöä ja biletystä, mikä on Rönkkömäen mukaan täysin toinen asia. "Mitä jos Áilu Valle ja kumppanit rupeaisivat räppäämään tuolla tavalla? Veikkaan, että ei menisi läpi, vaan sillähän ampuisi vain omaan nilkkaan."

Hän myös epäilee, että kulttuuriyhdistys Tulva ry:n pyörittämälle Heimo Recordsillekaan ei välttämättä tilattaisi Kneecapin kaltaista bailuryhmää. "Heimo-homma linkittyy aika paljon nuorisotyöhön ja muuhun. Vastaavanlaisia ongelmia saattaa joillain tyypeillä olla, mutta niistä pyritään pois."

Yhteiskunnalliset kysymykset ja kulttuurinen identiteetti ovat siis yhä merkittäviä teemoja, kun puhutaan musiikista ja kielen käytöstä nykypäivän nuorten keskuudessa. Nyt on mielenkiintoista nähdä, miten Kneecapin kaltaiset projektit muokkaavat kulttuurista keskustelua ja nuorten suhtautumista omiin kieliinsä.