100-vuotias Kalevi Aula on yksi viimeisistä sotaveteraaneista, jotka todistivat toisen maailmansodan kauheudet. Hänen muistoissaan sodan traumat ja jännitykset elävät edelleen. Aula, joka taisteli jatkosodassa ja Lapin sodassa, kertoo omista kokemuksistaan, jotka ovat syöpyneet hänen mieleensä.

Marraskuussa sotaveteraanien määrä Suomessa on enää noin 1 500, ja tämä luku vähenee vuosi vuodelta. Aula kaipaa, että nuoremmat sukupolvet ymmärtäisivät, mitä sota todella tarkoitti ja kuinka elämän arvostaminen voi muuttua äärimmäisen haastavissa tilanteissa.

Kalevi Aula oli vain 18-vuotias, kun hänet lähetettiin sotaan. Hänen äitinsä ei pystynyt saattelemaan häntä junalle, ja isä sanoi vain 'hei vaan', ennen kuin poika lähti. Talvisessa ympäristössä, 42 asteen pakkasessa, Aula oppi selviytymään kovista olosuhteista, peläten miinoja ja vihollisten ampumia luoteja. 'Eläimet valittivat metsässä', hän muistaa ja kertoo, kuinka ei voinut auttaa niitä, sillä vaarana oli astua miinaan.

Aula kertoo myös pelosta, jonka koetti uhata taisteluissa. Hänen ensimmäinen yönsä jatkosodassa oli painajaismainen: pahviteltassa, ympärillä kuivia honkia, ja pelko vilisti ilmassa. Ensimmäiset äänet, jotka hän oppi tunnistamaan, olivat taivaalta tulevat laukaukset ja niiden aiheuttamat viheltävät äänet. 'Piti vain kuunnella, jotta tiesi, milloin heittäytyä maahan', Aula muistelee.

Sodan kauhu ei koskaan jätä rauhaan. Aula muistuttaa, kuinka sodassa tuli immuuniksi kaikelle kauhealle, mutta silti muistaa vaikeat hetket – ystävien menetykset ja kuoleman, joka ympäröi heitä. 'Jos olisin alkanut ajatella liian paljon, olisi järki mennyt', hän toteaa.

Sodan jälkeen Aula palasi kotiin erilaisin tuntein. Hän ei kärsinyt suurista traumoista, mutta tunnustaa, että sodan vaikutukset yhdistävät ihmisiä eri tavalla. Hänen äitinsä ei koskaan täysin toipunut sodan aiheuttamasta pelosta ja ahdistuksesta.

Aulan mielestä nykymaailmassa rauhan säilyttäminen on tärkeämpää kuin koskaan. Hän on huolissaan Ukrainan sodasta ja pitää Suomea tarvittavana liittolaisena Naton jäsenenä. 'Vaikka olen ollut sodassa, olen rauhan mies', Aula kuvastaa omaa maailmankuvaansa.

Kaiken tämän myötä Kalevi Aula korostaa Suomen itsenäisyyden merkitystä. 'Moni ei tajua sen arvoa. Meillä on hyvät olosuhteet ja vahva armeija', hän sanoo ylpeydellä. Kalevi Aulan tarina elää kunnioitusta ja kunnioitusta herättävänä muistutuksena siitä, mitä sota on merkinnyt ja mitä rauha tuo tullessaan.