Myllypuron leipäjono – näky jollekin, kenelle elanto on haaste

Myllypuron leipäjono kiemurtelee harmaassa säässä, jossa 78-vuotias Sinikka Backman, rivejä johtava vapaaehtoinen, on saapunut aamuvarhaisella valmistelemaan lahjoituksia. Aamupalan lisäksi asiakkaille on tarjolla myös harvinainen lihalisuke, mikä tuo hieman piristystä päivään, vaikka lahjoitettavan hävikkiruoan määrä onkin vähentynyt.

"Se on kuin köyhän lottoa, mitä sieltä tulee", Backman toteaa.

Yhä enemmän apua tarvitsevia asiakkaita

Jonossa seisoo monenikäisiä ihmisiä, ja Backman on pannut merkille erityisesti lapsiperheiden ja maahanmuuttajien määrän olevan kasvussa. "Hulluahan tämä on. Se kuvastaa, kuinka jakautunut yhteiskuntamme on. On vararikossa ja sitten tämä toinen puoli", hän sanoo katsellessaan jonottavia asiakkaita.

Dokumentti ajankohtaisista haasteista

"Jonojen kuningatar" -dokumentti (2024) tuo vahvasti esille hyvinvointivaltion karun todellisuuden. Sen sisältö on entistä ajankohtaisempaa, kun sosiaaliturvaa ja terveydenhuollon palveluja heikennetään.

Vapaaehtoistyön synty – oma kokemus ruokajonosta

Backmanin henkilökohtainen matka leipäjonosta vapaaehtoistyöhön alkoi vuonna 1998. Hän itse jonotti ruokaa ahtaassa tilanteessa ystävänsä saatossa. "Häpeä on tunne, joka liittyy usein leipäjonoon, mutta se on turhaa. Apua haetaan äkillisissä muutoksissa elämässä", Backman muistuttaa.

Nykytilanne ja elämisen haasteet

Monet heikossa taloudellisessa tilanteessa elävät raportoivat, että eläkkeet tai sosiaaliturva eivät riitä edes peruselämään. Jouko, joka on työskennellyt matalapalkkaisessa ammatissa, kertoo eläkkeensä riittävän vain juuri ja juuri.

"Tonni kuussa on ensimmäinen kerta elämässäni, ja tämä on melkoinen pudotus. Ilman ruoka-apua, tila olisi vieläkin kurjempi", yksi asiakas toteaa.

Kuka pitäisi huolta vanhuksista?

Backman on järkyttynyt siitä, kuinka yhdeksänkymppiset ovat pakotettuja jonottamaan, koska jääkaapissa ei ole ruokaa. "Se on väärin ja aiheuttaa häpeää. Hallituksen leikkaukset eivät juurikaan herätä sympatiaa", hän sanoo.

Yhteiskunnan eriarvoistuminen näkyy tänään

Vapaaehtoistyötä tekevä Heidi Sipola miettii, miten tällaisessa hyvinvointivaltiossa voi olla näitä ongelmia. Jonojen pidentyminen ja uusien asiakasryhmien lisääntyminen, kuten ulkomaalaiset opiskelijat, ovat huolestuttavia merkkejä.

"Jokainen on tervetullut, mutta koulutuksen ohjaaminen tänne on kova signaali", hän tiivistää.

Yhteenveto: Elämän taistelu jatkuu

Suomalaiset elämäntarinoita leipäjonosta tuovat esille yhteiskuntamme epäkohdat ja nostavat keskustelua siitä, miten voimme tukea heikoimpia. Apua tarvitsevat eivät ole vain tilastoja, vaan todellisia ihmisiä, jotka kamppailevat elämän perusasioiden kanssa.