Elokuva-arvio: Quisling - Maanpetturin mielenmaisema
2024-11-28
Kirjailija: Olivia
Elokuvat
Quisling - Viimeiset päivät
Vidkun Quisling (1887 - 1945) oli norjalainen upseeri ja äärioikeistolainen poliitikko, joka toimi Saksan miehittämän Norjan nukkehallituksen johtajana viiden vuoden ajan. Hän piti itseään Norjan pelastajana, uskoi tekevänsä hyvää maansa hyväksi, mutta samalla neuvotteli Hitlerin kanssa Norjan valtaamisesta.
Vuonna 1942 Quisling nimitettiin ministeripresidentiksi ja hänen hallituksensa aikana tapahtui useita järkyttäviä tekoja, kuten 750 norjanjuutalaisen kuljetus Auschwitzin keskitysleiriin. Sodan päätyttyä Quisling tuomittiin kuolemaan maanpetturuudesta vuonna 1945, mikä nosti kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja anteeksiannosta.
Elokuvan ohjaaja Erik Poppe tuo esiin Quislingin sisäiset ristiriidat ja hänen ympärillään olevat ihmiset, erityisesti papin Peder Olsenin (Anders Danielsen Lie), joka on määrätty tuomitun sielunpaimeneksi. Alkuperäisestä vastahakoisuudestaan huolimatta pastorin on kohdattava oma menneisyytensä ja moraalinen vastuunsa, kun hän keskustelee Jumalan armosta ja anteeksiannosta.
Tarina kehittyy voimakkaasti Quislingin ja Olsenin välisen suhteen ympärille, ja siihen nivoutuu Raamatun kertomus fariseuksesta ja publikaanista (Luuk. 18:10–14). Tällaiset syväluotaavat keskustelut tarjoavat katsojalle vihjeitä siitä, kuinka ihmisen kammottavat teot voivat synnyttää tarvetta anteeksiantoon.
Elokuvantekijöiden, kuten käsikirjoittajien Siv Rajendram Eliassenin ja Anna Bache-Wiigin, tarkka ja kestävä lähestymistapa tekee elokuvasta ainutlaatuisen. Vaikka Quisling tunnetaan maanpetturina, Poppe onnistuu luomaan henkilöhahmonsa ympärille monimuotoisen ja inhimillisen kertomuksen.
Tunnelma elokuvassa on raskas ja intensiivinen, sillä se käsittelee sodan aiheuttamia traumoja ja ihmisten sisäisiä kamppailuja. Katsoja tuntee vihaan ja raskauden läsnäolon, kun Quisling odottaa teloitusta, ja vankisellin ovi pidetään auki estääkseen itsemurhayritykset.
Upean ohjauksen ja laadukkaan näyttelijäntyön ansiosta elokuvan osat kietoutuvat tiiviisti yhteen ja ovat syvällisiä. Quislingin pidätys, vankeusaika, oikeudenkäynti ja lopullinen teloituskomppanian edessä muodostavat mielenkiintoisen ja ajankohtaisen kertomuksen ihmisen moraalista ja teoista.
Mitä voimme oppia historiasta, kun diktaattorit kaatuvat ja heidän toimensa tulevat arvioitavaksi? Onko tulevaisuus elokuvan kaltainen, jossa ihmiskunnan on kohdattava omat virheensä ja kyettävä anteeksiantoon?