Nokian matkapuhelinbisneksen romahdus vuosina 2009–2013 on yksi Suomen taloushistorian suurimpia katastrofeja, joka on jättänyt syvät jäljet koko teollisuuteen.

Ex-pääministeri Esko Aho, joka toimi Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana, julkaisi torstaina uuden kirjan 'Hetki lyö', jossa hän avaa romahduksen syitä ja esittää väitteitä siitä, että 'Nokia oli tuomittu häviämään'.

Ahon mukaan Nokian voitokkuuden perustana oli pitkälle onnistunut konsepti, mutta pian sen ongelmat alkoivat kasaantua. Kun Aho liittyi Nokiin vuonna 2009, yhtiö hallitsi maailman matkapuhelinmarkkinoita, ja sen markkinaosuus oli huipussaan ennen Applen ja Googlen läpimurtoa.

Kriisin alettua Nokia aloitti jatkuvat kustannusleikkaukset, jotka kuitenkin paljastivat syvemmät, rakenteelliset heikkoudet. 'Vaikka Nokialla oli aikanaan vahva kilpailuasema, yhtiö ei osannut sopeutua nopeasti muuttuviin markkinoihin. Apple oli kehittänyt kokonaan uuden konseptin, johon Nokia ei pystynyt vastaamaan', Aho toteaa.

Elämme nopeasti muuttuvassa teknologiamaailmassa, ja Ahon mukaan Nokian esimerkki osoittaa, että voittokas liiketoimintamalli voi kääntyä itseään vastaan, ellei siihen tehdä oikea-aikaisia muutoksia. 'Vanhan menestystarinan vangiksi jääminen voi romahduttaa koko organisaation', hän huomauttaa.

Nokian romahduksen syistä on esitetty monenlaisia teorioita, ja Aho kyseenalaistaa erityisesti syyllisten etsinnän. Yksi teoria väittää, että Nokian olisi pitänyt investoida aikaisemmin uusiin käyttöjärjestelmiin. Toinen teoria puolestaan syyttää yhtiön johdon ylimielisyyttä ja lyhytnäköisyyttä, jotka avasivat kilpailijoille mahdollisuuden vallata markkinoita.

Ahon mukaan toiset tutkimukset, kuten Aalto-yliopiston professori Timo Vuoren viime kesänä julkaisema selvitys, viittaavat siihen, että Nokian johdon tunteiden käsittely oli puutteellista, mikä vaikutti kriittisiin päätöksiin. 'Romahdus oli seurausta siitä, että tunne-elämää ei otettu huomioon, ja päätöksiä syntyi tilanteiden pakosta', Aho kirjoittaa.

Erityisesti Ahon mukaan eurooppalaisessa toimintaympäristössä oli ongelmia; Nokia hävisi kilpailussa, koska Euroopalta puuttui tarvittavaa ohjelmisto-osaamista ja digitaalisia markkinoita. Piilaakso oli käynyt kilpailussa ylivoimaiseksi keskukseksi, joka houkutteli parhaita talenteja ja investointeja.

'Karu totuus on, että Nokia oli tuomittu häviämään, joten sen olisi pitänyt aikaisemmin siirtää tutkimus- ja kehitystyönsä Piilaaksoon', Aho spekuloi.

Ahon kirja käsittelee myös Nokian yrityksiä reagoida Applen ja Googlen uhkaan muodostamalla omaa ekosysteemiään. Nämä yritykset onnistuivat kuitenkin väistämään Nokian ja valloittamaan markkinat. Nokian viimeisimpiä yrityksiä vastata kilpailuun olivat heikosti menestyneet Lumia-puhelimet, mutta vuonna 2013 Microsoft osti Nokian matkapuhelinbisneksen, mikä merkitsi päätöksenteon loppua entiselle jättiläiselle.

Lopulta Aho pohtii, olisiko aikaisempi tietoisuus ja kyseenalaistaminen omasta menestystarinasta voinut pelastaa Nokian. 'On selvää, että syyt romahdukseen olivat moninaiset, mutta ennen kaikkea ne juontuvat laajemmin Euroopan teollisen ympäristön puutteista', hän summaa.