Suomen Luonnonsuojeluliitto on nostanut äänensä kuuluviin EU-komission päätöksestä nimetä Sodankylässä sijaitseva Sakatin kaivos yhdeksi tärkeimmistä strategisista hankkeista. Liitto on huolissaan siitä, että Viiankiaavan ainutlaatuiset suojeluarvot ovat vakavasti uhattuina, sillä Sakatin kaivosalue sijaitsee Natura 2000 -verkostoalueella sekä kansallisella soidensuojeluohjelman alueella.

EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen mukaan strategisesti tärkeiden hankkeiden on oltava kestäviä ja ympäristövaikutusten on oltava vähäisiä. Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää ja toiminnanjohtaja Tapani Veistola eivät kuitenkaan hyväksy kaivoshanketta kestäväksi tai vastuulliseksi.

Halmeenpää korostaa, että kyseessä on suomalaisen luonnonsuojelun ydinkysymyksistä. Hän varoittaa, että mikäli Viiankiaavan suojelu puretaan ja luonnolle aiheutetaan merkittävää haittaa, se saattaa avata oven normien ohitukselle ja luontoarvojen tuhoamiselle muuallakin Suomessa.

Luonnonsuojeluliitto vaatii hallitusta olemaan myöntämättä poikkeusta Viiankiaavan Natura-suojelusta. Veistola huomauttaa, että suojelualueiden pilaaminen pahentaa jatkuvasti etenevää luontokatoa.

”Tällainen hanke ei ole vihreää, vaan ruskeaa tai jopa pikimustaa siirtymää. Rahoittajien ja kaivosyhtiöiden on ymmärrettävä tämä fakta”, Veistola toteaa.

Lisäksi Europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr.) on ilmaissut huolensa Sakatin ja Viiankiaavan ainutlaatuisista suojeluarvoista, eikä niitä voi hänen mukaansa korvata muualla. Hän korostaa tarvetta efektejen ja kestävämpien materiaalien innovaatioiden edistämiselle, mikä vähentäisi myös riippuvuutta koboltille ja nikkelille, joita Sakatin hankkeessa on tarkoitus louhia.

Vihreiden kansanedustaja ja ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Krista Mikkonen ihmettelee Sakatin kaivoksen nimeämistä strategiseksi hankkeeksi. “Kaivos sijaitsee alueella, joka kuuluu EU:n omaan luonnonsuojeluverkostoon. On äärimmäisen tärkeää saada selville, kuka on suositellut tätä hanketta komissiolle ja millä perusteilla,” Mikkonen tiedottaa.

Tulevaisuus näyttää siis epäselvältä: voiko ympäristön ja luonnon säilyttäminen voittaa teollisen ahneuden? Tämä kysymys vaatii kiireellistä käsittelyä ja laajaa kansalistamista, sillä luonnon suojeleminen on jokaisen meidän vastuulla.