34-vuotias Eveliina Ojala, joka työskentelee lähihoitajana, kertoo sydämestään Apu-lehdelle, kuinka toivoo, että hänen isänsä Matti Nykänen olisi elänyt pidempään ja ollut selvin päin. Matti Nykänen, legendaarinen mäkihyppääjä, ei koskaan ehtinyt tavata Eveliinan tytärtä Ilonaa, sillä hän kuoli vain muutama vuosi ennen lapsen syntymää.

Eveliina murehtii, olisiko isästä tullut hyvä isoisä Ilonalle. "Miettisin, olisiko hänestä ollut isoisäksi? Olisiko lapsi voinut luottaa häneen? Tiedän, että hänen elämänsä oli täynnä haasteita", Eveliina pohtii. Vaikka häntä surettaa, hän ei halua jäädä jossittelun vangiksi.

Hänen mielestään täytyy muistaa myös, että Matti oli paljon muuta kuin vain urheilija. Kun puhe kääntyy isän historiasta, fanien voi olla vaikeaa hyväksyä isän menneisyyden varjoja. "Jos kritisoisin isää, urheilufanit puolustaisivat häntä kiivaasti, vaikka en edes puhu urheilusta", Eveliina toteaa.

Erityisesti hänen hääpäivänsä jäi mieleen, mutta ei haikeuden takia—Eveliina kuvailee hetkeä, jolloin Matti 'oli läsnä' sormusten muodossa. Hänen ja puolisonsa Vilin sormukset on nimittäin valmistettu Matti Nykäsen aikanaan tyttärellensä antamasta kultakorusta.

Eveliina on aiemmin kertonut Iltalehdelle koulukiusaamisesta, jota hän koki isänsä maineen vuoksi, ja hän voi edelleen muistaa hetket, jolloin humalainen Matti esitteli tuntemattoman puolen itsestään.

Hän jakaa erään muiston lapsuudestaan, kun kuusivuotias Eveliina vieraili isänsä ja tämän uuden vaimon Sarin kotona. Humalassa oleva Matti alkoi käyttäytyä aggressiivisesti ja Eveliina pakeni vessaan Sarin tyttären kanssa. "Isä yritti tulla ovesta läpi, ja silloin kutsuttiin poliisit. Hänelle hymyiltiin kiltisti, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä oli yksi esimerkki siitä, kuinka hänen elämänsä oli täynnä vastasoinnun hetkiä."

Vaikka perhesuhteet ovat olleet monimutkaisia, Eveliina sanoo, että hänelle on tärkeää puhua isänsä muistista ja siitä, miten hänen elämänsä vaikutti hänen omaan elämäänsä. Hän toivoo, että Matti Nykäsen tarina voisi olla muistutus siitä, että ihmiset voivat muuttua ja oppia menneisyydestään.