Suomessa vain harva myyjä saa ottaa työhönsä myymättä jäävää hävikkiruokaa. K-ryhmän kaupoissa myyjien mahdollisuudet vaihtelevat, mutta suuressa osassa myymälöitä hävikkiruoka ei ole käytettävissä vapaaehtoisesti.

Tuoreiden tilastojen mukaan myyjien keskipalkka on noin 2 054 euroa kuukaudessa ennen veroja, ja suuri osa heistä työskentelee osa-aikaisesti. Koska elinkustannukset ovat nousseet, hävikkiruoan saaminen olisi monille tärkeä tapa tukea toimeentuloaan.

Kauppias Harri Niskanen kertoo, että hänen neljässä K-marketissaan Tampereella ja Ylöjärvellä hävikkiruokaa syntyy keskimäärin 1-3 prosenttia liikevaihdosta, mikä voi tarkoittaa vuodessa jopa yli 200 000 euroa. Niskanen on kehittänyt järjestelmän, jossa asiakkaat voivat ostaa hävikkiruokaa ResQ-sovelluksen kautta, mikä mahdollistaa ruokien myynnin ja käyttöönottamisen aiempaa tehokkaammin.

Hän kuitenkin myöntää, että henkilökunnalle hävikkiruoan jakamisessa on haasteita. "On vaikeaa tehdä tasapuolista jakoa, kun osa tuotteista voi jäädä myymättä vain tiettyinä vuoroina", Niskanen sanoo. Hän myös korostaa, että esimerkiksi tapaturmat, kuten ketsuppipullon pudottaminen, vaikuttavat tuotteiden hävikkiin.

Samaan aikaan S-ryhmän ja Lidl Suomi ovat päättäneet kieltää myyjien mahdollisuuden ottaa hävikkiruokaa itselleen. S-ryhmän mukaan tämä päätös perustuu tuote- ja työturvallisuuteen, sekä väärinkäytösten ehkäisyyn. Lidl puolestaan kehittää toimintamallejaan, joilla myymättä jääneet ruoat lahjoitetaan ruoka-apuun tai käytetään eläinten rehuna.

Hävikkiin liittyy myös skandaali, jossa Lidl on aiemmin joutunut oikeuteen. Vuonna 2014 kymmenen irtisanottua työntekijää vaati lähes 200 000 euroa korvauksia, koska he olivat ottaneet myymälän paistopisteeltä tuotteita, joita pidettiin hävikkiruokina. Oikeudenkäynniltä vältettiin, mutta asia herätti paljon keskustelua.

Kaupat pyrkivät ennakoimaan hävikin syntymistä analysoimalla myyntilukuja. Niskasen mukaan heidän kaupassaan jää vielä ResQ:n jälkeenkin hävikkiruokaa, joka lahjoitetaan esimerkiksi seurakunnalle tai eläinhoitoloille. "Joskus jopa kanalanpitäjä tai hevostalli on hakenut meiltä tuotteita", Niskanen toteaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hävikkiruoan jakamiseen liittyvät käytännöt ja lait ovat monimutkaisempia kuin miltä ne aluksi vaikuttavat. Nyt tarvitaan paitsi tasapuolista käytäntöä myös ymmärrystä suhtautumisesta hävikkiruokaan osana kestävän kehityksen ratkaisuja.