Helsingin autoilijat, joiden asemaa on pitkään käsitelty heikossa valossa, nostavat päätään vaalikevään kynnyksellä. Kaupunginvaltuustoon pyrkivät ehdokkaat, erityisesti kokoomuksen ja perussuomalaisten riveistä, tukevat aktiivisesti autoilijoiden oikeuksia. Tämä näkyy esimerkiksi keskustatunnelihankkeen puolustamisessa ja kaupungin laajempien liikennesuunnitelmien kritisoimisessa.

Viime vaalikaudesta on siis kulunut aikaa, ja autoilijoiden edunvalvonta on saanut uutta potkua. Kysymys kuuluu: mistä tämä muutos johtuu? Vaikka monet elämää helpottavat toimenpiteet, kuten polttomoottorikielto tai ruuhkamaksut, on heitetty romukoppaan, autoilun tukihankkeita on kehitettävä edelleen.

Nykyisin noin 75 prosenttia Helsingin katutilasta on varattu autoille, mikä tuo esiin kaupungin liikkumisen haasteet ja autojen omistamisen jakautumisen. Huolestuttavin fakta kuitenkin on, että yli puolet kantakaupungin kotitalouksista on autottomia, mikä kyseenalaistaa nykyiset tilajärjestelyt.

Helsingin kaupungin omista tutkimuksista käy ilmi, että vain 21 prosenttia neljän vuoden aikana tehdyistä matkoista on tapahtunut henkilöautolla. Joukkoliikenteen suosio kasvaa, ja jopa 44 prosenttia matkoista toteutuu kävellen. Tämä viittaa siihen, että autoliikenne ei ole se ainoa liikennemuoto, jota kyllästääli, mutta silti autolla liikkuvien äänet ovat nyt korostuneet vaalien alla.

Liikenteen turvallisuus ja joukkoliikenteen merkitys on otettava paremmin huomioon. Huoli autoilijoista on tärkeä, mutta ehkä alueen kehittämisessä myös pyöräilyn ja kävelyn mahdollisuuksia tulisi parantaa huomattavasti. Kun Helsingissä liikuntatottumukset ovat muuttumassa, ei autojen tilan lisääminen enää riitä.

Erityisen huolestuttavaa on, että pienituloisimmilla helsinkiläisillä ei usein ole varaa autoon, mutta silti he maksavat joukkoliikenteen hintojen nousut. Olisiko mahdollista, että joukkoliikenteen lipunhintojen kalliiksi käyminen olisi yhteiskunnallisesti merkittävämpi ongelma kuin autoilijoiden tuska?

Vaikka autoilijoiden huomionarvo on noussut, keskustelu autoliikenteestä ja sen tulevaisuudesta ei suinkaan rajoitu vain vaaliprosessiin. Täytyy harkita huolellisesti, miten Helsinki voi tasapainottaa monenlaisten liikkujien tarpeet kaupungin keskustoissa, jotta kaikki voivat nauttia kaupungista tasa-arvoisesti. Nyt on aika lisätä keskustelua ja yhteistyötä eri kulkuvälineiden käyttäjien kesken, jotta voimme rakentaa kestävämmän ja saavutettavamman tulevaisuuden Helsingille.