– Täällä ei voi erota, kuolla eikö vaihtaa työpaikkaakaan.

Tällä tavoin puhuu Tiina Auer, joka on asunut Östersundomissa jo 25 vuotta. Hän on yrittänyt päästä eroon omakotitalostaan jo vuosia, mutta alueen epävarma tilanne on tehnyt sen mahdottomaksi.

Auer asuu Helsinkiin vuonna 2009 liitetyllä alueella, joka kärsii pitkäaikaisista kaavoitusongelmista. Talosaaressa sijaitsevassa kodissa ei ole voimassa olevaa yleiskaavaa tai asemakaavaa, mikä tekee asuntojen myynnistä haastavaa. Auer mainitsee, että asuntojen hinnat ovat romahtaneet alueen epävarmuuden vuoksi ja kaavan keskeneräisyyden vuoksi tärkeä tonttitehokkuusluku puuttuu kokonaan.

– Minun pitäisi päästä jatkamaan matkaa, mutta koko omaisuuteni on täällä kiinni, hän sanoo.

Tiina Auerin tytär asuu Vantaalla, ja Auer toivoo voivansa muuttaa lähelle lapsenlapsiaan. Hänen tilanteensa pahenee entisestään, sillä Korkein hallinto-oikeus kumosi Vantaan ja Sipoon valmisteilla olleen yhteisen yleiskaavan vuonna 2021, ja alueelle on määrätty kymmenen vuoden rakennuskielto. Helsinki aloitti vuonna 2022 oman osayleiskaavan laatimisen sen jälkeen, kun suunnitelmat olivat tyssähtäneet valituksiin.

– Tulin tänne asumaan 25 vuotta sitten. Olen halunnut pois täältä jo 16 vuotta. En tiedä yhtään hyvää asiaa, jonka Helsinki olisi tämän alueen eteen tehnyt, Auer toteaa, viitaten lähes 200-nelioiseen ja kaksikerroksiseen puutaloonsa.

Auerin naapurit, Tarja Liljander ja Aki Taivainen, ovat samassa pattitilanteessa yli 9000 neliön tontillaan. He kokevat, että alueen rauhallisuus ei tuo etuja, vaan alueen kehitys on täysin pysähtynyt.

Pariskunta on myös turhautunut siihen, ettei alueelle ole tullut palveluita tai infrastruktuuria, vaikka lupauksia on annettu. – Jos tämä alue oli pakko ottaa, niin luulisi, että tänne olisi tullut edes palveluita, Liljander toteaa.

Vuonna 2017 metro alkoi kulkea Espoossa, mutta Östersundomissa odotetaan yhä pikaratikkaa, josta ei ole vielä tehty päätöstä. Auerin ja Taivaisen mukaan tämä odotus on järkyttävä niiden haja-asutusalueiden asukkaille, jotka haluaisivat kehittää alueitaan seuraaville sukupolville.

Auer mainitsee myös, että Helsingin kaavoitus on vaikeutunut, sillä alueella ei ole kunnallistekniikkaa. Monilla on omat järjestelmät, kuten kaivot, ja alueen kunnallistekniikasta vastaa edelleen Sipoon Vesi.

Östersundomin asukkaat ovat myös turhaantuneita siihen, että Helsinki halusi liittää entiset Sipoon alueet itselleen nopeasti, luvaten palveluita ja asuntoja, mutta kaavaprosessit ovat viivästyneet. Tämä on aiheuttanut alueelle jakautumista asukkaiden mielipiteissä, sillä osa haluaa lisää asuntoja, kun taas toiset vastustavat rakentamista.

Anne Karlsson, alueen yleiskaavoituksen tiimipäällikkö, myöntää, että tilanne on kestää asukkaille kohtuuttoman pitkään. Hän kertoo, että ensi viikolla asiaan on vihdoin tulossa edistystä, sillä osayleiskaavan luonnos on valmistunut ja kaupunkiympäristölautakunta käsittelee sitä pian.

Karlssonin mukaan tavoite on, että kaavaehdotus olisi valmis vuonna 2026. Uuden kaavan myötä Östersundomiin on toivottavaa saada rakennusoikeutta alan ajankohtaisista tarpeista käsin. On kuitenkin kerrottava, että alueelle, erityisesti lapsiperheille, on rakennettava enemmän asuntoja, sillä väkimäärä on laskenut hurjasti vuodesta 2008, jolloin alueella oli jopa 2500 asukasta.

Karlsson mainitsee, että asuinalueen kehittäminen on tärkeää myös tulevaisuuden palveluiden takaamiseksi. Alueella tulisi olla monipuolista asumista erilaisista kerrostaloista omakotitaloihin.

Östersundomin asukkaille muutos on ollut hidas kysymys, sillä monet toivovat alueen rauhallisuuden jatkuvan samalla, kun he mukautuvat asuinalueen kehittämisen vaatimuksiin ja yhteiskunnan muutoksiin.

Tiina Auer on kuitenkin optimistinen tulevaisuudestaan. Kunhan kaavoitus etenee ja hänelle löytyy mahdollisuus myydä omaisuutensa, hän aikoo muuttaa pois Helsingistä, ehkä jopa kauemmas. Hänen on vaikeaa uskoa, että tilanne voisi parantua lähitulevaisuudessa, mutta hän on valmis odottamaan muutosta, joka viimein voisi vapauttaa hänet nykyisestä tilanteestaan.