Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tuoreen tutkimuksen mukaan Venäjän voimapolitiikassa ei ole tapahtunut muutoksia, mikä tuo mukanaan haasteita Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Vaikka Suomen kansainvälinen asema ja turvallisuustilanne näyttävät tällä hetkellä olevan vahvoja, tutkijat varoittavat huonompien aikojen mahdollisuudesta.

Tutkimus osoittaa, että Suomi saattaa elää parhaillaan "historiallisten hyväntahtoisempien suhteidensa huippukohtaa". Ongelmana on kuitenkin epävarmuus muilta mailta saatavasta tuesta. Mikäli osa liittolaisista päättää palauttaa suhteitaan Venäjään, Suomi ei välttämättä saa tarvitsemaansa tukea, mikä voi vaikuttaa maan turvallisuustilanteeseen negatiivisesti.

Upin asiantuntijat varoittavat myös, että rauhaa Ukrainassa ei ehkä saavuteta oikeudenmukaisella tavalla, mikä saattaa edelleen lisätä jännitteitä Suomen ympärillä. Suomi on valmistautunut siihen, että Venäjä saattaa kohdistaa huomionsa muihin alueisiin, mukaan lukien omaan alueeseensa, sodan mahdollisesti jatkuessa.

"Venäjän toiminta naapurimaidensa suhteen on säilynyt samanlaisena, ja sen tavoitteena on edelleen romuttaa nykyinen Euroopan turvallisuusjärjestelmä. Tämä asettaa Suomi suurennuslasin alle", tutkijat toteavat.

Suomessa on myönteisiä merkkejä, kuten vahva sotilaallinen maanpuolustus, joka on paremassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Kroatiassa ja Puolassa käydyt yhteiset sotaharjoitukset ovat osaltaan vahvistaneet tätä tilannetta. Tutkijat korostavat, että vaikka Suomi on vahva itsekseen, se ei voi unohtaa ulkopuolista apua, etenkin suurvaltojen ja EU:n tukea.

Pohjoismainen yhteistyö on myönteisellä pohjalla, mutta tämäkään ei riitä kattamaan mahdollisia puutteita Yhdysvaltain tuen heikkenemisestä. Ukrainan sota on opettanut, että yksin ei pärjätä – yhteistyö on elintärkeää.

EU:n roolia turvallisuustoimijana on parannettava, vaikka nykyisin se ei ole onnistunut kehittämään itseään varsinaiseksi sotilaalliseksi toimijaksi. Jäsenvaltioiden on tärkeää muistaa, että yhteinen puolustus ja kollegiaalinen solidaarisuus ovat keskiössä turvallisuuden rakentamisessa. Mikäli joku jäsenvaltio joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, katseet kääntyisivät ensisijaisesti Natoon sekä yksittäisiin EU- ja Natomaihin.

Tutkimuksessa tuodaan esille, että Suomen tärkein ulko- ja turvallisuuspolitiikan haaste on varmistaa, että Naton jäsenyyden tuoma turvallisuuspolitiikka pysyy vahvana ja että Suomi kykenisi sopeutumaan muuttuviin strategisiin olosuhteisiin. Tämä tarkoittaa ennaltaehkäisevää toimintaa, joka sisältää säännölliset sotaharjoitukset, kansalaiskoulutuksen sekä laajemman yhteistyön kansainvälisten kumppanien kanssa.