James 'Jimmy' Stewart (1908-1997) on yksi Hollywoodin tunnetuimmista näyttelijöistä, mutta hänen tarinansa on paljon syvemmällä kuin pelkästään elokuvateollisuus. Hän ei ollut vain jouluhengen tuoja elokuvassa 'Ihmeellinen on elämä' (1946), vaan myös rohkea sotasankari ja prikaatikenraali, joka päätti osallistua toiseen maailmansotaan.

Stewartin lentäjäura alkoi jo lapsuudessaan, ja hänestä tuli yhä tunnetumpi hänen valmistuttuaan lentokoulusta vuonna 1935. Vaikka hän saikin Oscar-palkinnon vain kolme viikkoa ennen armeijaan liittymistään, Stewart ei halunnut jäädä julkkistaustansa vuoksi ”turvallisiin” tehtäviin. Hän pyysi monta kertaa päästä rintamalle, ja lopulta hänet lähetettiin Eurooppaan.

Toisen maailmansodan aikana Stewart toimi pommikoneiden kapteenina ja koulutti muita lentäjiä. Hänet ylennettiin majuriksi ja myöhemmin everstiksi, kun hän johti pommituslentoja natsi-Saksan teollisuutta vastaan. Stewart lensi aikansa suurilla pommikoneilla, kuten B-24 Liberatorilla ja myöhemmin B-52:lla.

Hänen viimeiseksi sotiensa jäänyt lento tapahtui Vietnamissa helmikuussa 1966, jolloin Stewart lensi B-52-pommikoneessa yli 12 tuntia kestäneessä operaatiossa. Yksi lennon yllättävimmistä hetkistä oli se, että crew:lle ei kerrottu prikaatikenraalin olevan heidän lentäjänsä. Stewartin osallistuminen oli yllätys, joka sai koko miehistön hämmästymään.

Pommituslennon oli määrä iskeä vietkongin tukikohtiin Saigonista luoteeseen, ja vaikka kyseessä oli vaarallinen operaatio, se sujui suunnitellusti. Stewart oli miehistönsä mukaan vaatimaton ja ystävällinen, ja hänen läsnäolonsa teki kaikille suurta kunniaa.

Kuitenkin, vaikka hänen sotilasuransa oli merkittävä, Stewart itse harvoin puhuisi siitä julkisesti. Ensimmäistä kertaa hän avasi sanaisen arkkunsa sotilasurastaan vasta 1974, kun hän antoi haastattelun Thames Televisionin ohjelmassa 'Maailma sodassa'.

Stewart eläkkeelle jäämisen jälkeen jatkoi näyttelijäntyötään pitkälle 1980-luvulle asti, mutta hänen sotilasuransa jää taustalle aina vuodesta 1968 eteenpäin, kunnes hänen kuolemansa vuonna 1997 muistutti meitä siitä, että hänen elämässään elokuvaharrastuksen ohella oli myös suuri urheilu. Stewart oli todellinen esimerkki siitä, kuinka taide ja palvelus voivat kulkea käsi kädessä.