Pitkään odotettu muutos toteutui vihdoin, kun päävalmentaja Markku Kanervan sopimus päättyi perjantaina Suomen maajoukkueen kanssa. Aivan varmasti on syytä nostaa maljat Kanervan aikakauden kunniaksi, mutta on myös syytä kysyä, miksi Palloliitto ei myöntänyt eroa aikaisemmin. Kanerva oli ollut erittäin hyvä valmentaja, mutta viime aikojen tulokset, erityisesti syksyn Kansojen liigan katastrofi, olivat saaneet monet fanit ja asiantuntijat kyseenalaistamaan hänen paikkansa.

Palloliitto on käyttänyt puoli vuotta peläten muutosta, kun taas tulevat MM-karsinnat lähestyvät. Mikäli Kanervan seuraaja nimetään vasta tammikuussa, on kyseenalaista kuinka nopeasti hän onnistuu tutustumaan joukkueeseen ja tuomaan omat ideansa peliin. Nykyiset pelaajat eivät voi vain pimittää aikaisempia saavutuksiaan, vaan ovat vailla sitä jatkuvuutta ja kokemusta, joka olisi välttämätöntä menestyksen saavuttamiseksi.

Huuhkajien tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että uusi päävalmentaja on nimetty mahdollisimman pian. Äskettäin on kuitenkin ihmetelty, miksi vaihtoehtojen piirissä käydään keskusteluja vain kotimaisista nimistä. Miksi suomalaisen jalkapallon pitäisi rajoittua vain omiin resursseihinsa, kun maailmalla on valtava määrä kivijalkavalmentajia, joilla voisi olla tuoreita ideoita ja innovatiivisia näkemyksiä?

Tuleva MM-karsinta tarjoaa loistavan mahdollisuuden rakentaa uudelleen maajoukkueen pohjat ilman kohtuuttomia odotuksia menestyksestä. Suomi voi omalla tasollaan pärjätä hyvin, mutta joutuu kohtaamaan todella kovan kilpailun. Tässä on myös potentiaalia kehittää pelaajia ja joukkuetta pitkällä aikavälillä.

Jani Honkavaara, Toni Koskela ja Mika Lehkosuo ovat nykyisin esillä olevia kotimaisia kandidaatteja. Honkavaara, joka on jo saavuttanut menestystä Veikkausliigassa, saattaa kyllä herättää kansainvälisiakin kiinnostuksia, ja hänet on jo yhdistetty muun muassa Ruotsin suurseura Djurgårdeniin. Koskela, jolla on myös hieman kansainvälistä kokemusta, on johtanut joukkueensa triplamestaruuteen, mutta onko hänellä riittävästi kokemusta johtaa maajoukkuetta? Samoin Lehkosuo on osoittanut kykynsä U21-joukkueen valmentajana, mutta voiko hän tehdä vastaavan siirron Huuhkajiin?

Toisaalta ulkomaalaiselle valmentajalle olisi suuri mahdollisuus tuoda uusia ideoita suomalaiselle jalkapallolle. Voisiko Palloliitto löytää jonkun todella poikkeuksellisen, joka olisi valmis ottamaan haasteen vastaan ja viekö hän suomalaisen jalkapallon uudelle tasolle?

Suomi tarvitsee valmentajan, joka ymmärtää sekä kansalliset että kansainväliset pelin vaatimukset. Maajoukkueen valmentaja ei saa olla vain välivaiheen kompromissi, vaan joku, joka voi innostaa nuoria pelaajia ja nostaa koko maan jalkapalloilua kohti uusia korkeuksia. Nyt on aika toimia, älä anna Huuhkajille aikaa hukkaan! Luvassa on jännittävä ja toivoa täynnä oleva aikakausi suomalaisessa jalkapallossa!