Iina Kuustonen, tunnettu suomalainen näyttelijä, on ollut koko ikänsä skeptinen teknologiaa kohtaan. Hän paljastaa Anna-lehdessä, että hän ei ole käyttänyt läppäriään vuosiin – jopa sen laturin sijainti on hänelle epäselvä!

Iinan kouluaikaiset kokemukset eivät ole tukeneet hänen suhtautumistaan teknologiaan. Ala-asteella hän inhosi atk-tunteja ja Teatterikorkeakoulussa hän oli poikkeus, sillä kaikki hänen esseensä kirjoitettiin käsin. Opettajat olivat jopa huolissaan siitä, että Iina ei osannut käyttää tietokonetta tarpeeksi hyvin.

"Sanotaan, että omista mustista aukoista voi tulla suurimpia vahvuuksia. Ehkä minusta tulee jonain päivänä atk-insinööri!", Iina naurahtaa.

Vaikka Iina käyttää puhelintaan päivittäisessä työssään, hän kertoo tuntevansa ahdistusta, kun ruudun ääressä vietetään liikaa aikaa. "Hermostoni kuormittuu ja ylivirittyy", hän kuvailee.

Iina katsoo ystäviensä viestejä kuin menneitä kirjeitä, ja hän vastaa niihin vain, kun hänellä on aikaa. Joskus vastaus viivästyy ja Iina ymmärtää, että se voi ärsyttää muita.

Iinan lapsuuteen liittyy myös muistoja toimettomuudesta. Hänen esikoulun opettajansa kysyi, leikkiikö Iina koskaan. Äiti vakuutti opettajalle, että Iina leikkii kotona, mutta opettaja vastasi: "Kaikki, mitä Iina Kuustonen jättää tekemättä, laskettakoon hänelle plussaksi."

Iina myöntää, että äiti muistuttaa häntä edelleen, jos hän suorittaa liian paljon. "Yritän itsekin muistaa sen", hän sanoo.

Hiljaisella tauolla kuvaustöistä Iina päätti olla neljä päivää tekemättä mitään ja yllättyi, kuinka paljon uusia ideoita ja intohimoja sisäinen rauha toi esiin. Hän on neulonut intohimoisesti lapsesta asti, mutta nyt hän ymmärsi, että saisi hyödynnettyä tätä harrastusta myös työllään.

Iina otti yhteyttä kotimaiseen käsityöyritykseen ja alkoi suunnitella neulemalleja. "Kun he kutsuivat minua neulesuunnittelijaksi, en ensin tajunnut, että he puhuivat minulle. Aion ehdottomasti lisätä tämän uuden arvonimen ansioluettelooni!"

Iinan äidillä on kesäisin tapana kutoa mökillä neuletta ja purkaa se syksyllä, ja Iina aikoo tehdä saman. "Kutominen on nyt myös työni, mutta ennen kaikkea se on ilon lähde", hän toteaa.

"Tärkeintä ei ole lopputulos vaan tekemisestä nauttiminen", hän muistuttaa.

Iina Kuustosen tarina toimii inspiraationa monille meille, jotka kamppailemme teknologian kanssa tai etsimme uusia tapoja löytää iloa arjessa.