Mikäli LEGO-julkaisuja ei lasketa, Indiana Jones and the Great Circle on ensimmäinen Indy-peli 15 vuoteen. Tämä pelin myötä fanit saavat nähdä Harrison Fordin ikonisessa haudanryöstäjän roolissa viimeisimmän seikkailun jälkeen. Pelin odotukset ovat valtavat, mutta MachineGamesin luomus ei pettää – se tuo kyllä helpotuksen henkäyksiä fanien keskuudessa.

Peli pyrkii herättämään henkiin Indiana Jones -elokuvien tunnelman heti alusta alkaen. Alkuosuus, joka muistuttaa Kadonneen aarteen metsästäjiä, on tehty rakkaudella ja taidolla. Graphicsit ja musiikit, joita on säveltänyt tunnettu Gordy Haab, luovat unohtumatonta tunnelmaa, joka vie pelaajat suoraan action-kinoon.

Tarina ja asetelma

Story sijoittuu vuoteen 1936, jolloin Indiana Jones on palannut Marshall Collegeen. Indy huomaa, että Marian on kadonnut ja yliopistolla on tapahtunut outoja asioita. Yöllä Indy tutkii murtautumista, joka liittyy mystiseen kissapatsaan, jonka varastetaan heti pelin alkuhetkillä. Seikkailu alkaa, ja ensimmäiset tunnit ovat täynnä viittauksia legendaarisiin elokuviin.

Ongelmat alkavat, kun peli yrittää yhdistää elokuvamaisen kerronnan ja pelattavuuden, ja siinä se kompuroi. Tarinan pahis, nimeltään Voss, jää häilyväksi, eivätkä hänen konfliktinsa Indyn kanssa syvennä tarinaa tarpeeksi. Samoin uusi kumppani Gina Lombardi ei saa tarpeeksi näyttöaikaa, mikä tekee hänen roolistaan lattean.

Pelimekaniikka ja ympäristö

Pelissä lokaatioita on monia ja niiden taustat huokuvat vankkaa Indiana Jones -tyyliä. Kun Indy seikkailee Vatikaanin katoilla tai sfinksin jaloissa, kokemus on intensiivinen. Silti, pornografia, valtavan luolan sortuminen ja nopeatempoiset toimintakohtaukset voivat tuntua jopa väsyttäviltä.

Konkreetti ongelma on myös, kuinka tarinan pelottavasti lopullinen päätös tuntuu takertuvan paikoilleen, kun kaikki odotukset ja haasteet nollautuvat. Se, että peli pitää toistuvasti palata vanhoihin kenttiin ja ettei tarinaan pääse käsiksi sujuvasti, tekee pelikokemuksesta turhauttavan.

Tutkiminen ja vapaus

Erityisen hämmentävää on, kuinka peli yrittää tuoda esiin tutkimisen riemua, mutta törmää jatkuvasti rajoitteisiin, joiden vuoksi pelaajat eivät voi vapaasti tutkia ympäristöään. Tietyt esteet ja tehtävät lukitsevat pelimekaniikan niin, että peli ei anna tarpeeksi vapautta, mikä tuo mieleen ajan, jolloin pelit olivat rajallisia.

Yhteenveto

”The Great Circle” on visuaalisesti kaunis ja tunnelmallinen, mutta se vaatii vielä kehitystä. Peli on täynnä bugia ja teknisiä ongelmia, jotka harmittavat pelaajia. Tarinan edetessä yksityiskohtia jää huomiotta, ja pelaaja voi kokea turhauttavia hetkiä, kun tekoäly ei toimi odotetulla tavalla. Dialogit voivat myös villiintyä odottamattomasti, mikä saattaa rikkoa immersiota.

Odotukset kunnon pelistä ovat ennakoitavissa: Indiana Jonesin paluu on iso juttu, mutta haasteena ovat odotukset elokuvamaisen kerronnan ja pelattavuuden yhdistämisessä. Mikäli peli pystyisi vapautumaan vanhanaikaisista kaavoista ja antamaan enemmän tilaa tutkimiselle ja luovuudelle, se voisi olla jotain todella erityistä.

Kyllä, The Great Circle on ehdottomasti hyvä peli, ja se on varmasti askel oikeaan suuntaan Indyn seikkailuille. Itse asiassa, se on juuri sitä, mitä fanit ovat odottaneet ja toivoneet vuosien varrella. Tervetuloa takaisin, tohtori Jones!