Irmeli Haapanen pohtii Arto Paasilinnan kerrontaa

Irmeli Haapanen pohtii, miten Arto Paasilinno, tunnettu suomalainen kirjailija, on kekseliäs kertoessaan tarinoita, jotka liikuttavat syvästi lukijoitaan. Paasilinna saavutti suuren suosion teoksillaan, kuten "Operaatio Finlandia" ja "Paratiisisaari", mutta hänen kirjoitustyylinsä ei ole jäänyt pelkäksi viihteeksi.

Häntä voidaan pitää trailblazerina, sillä hän suututti ja voimaantui samalla kun monet muut olivat vielä työelämän pyörityksessä. Paasilinna valitsi toisen tien, joka oli harvinaisempi aikanaan: hän ghostasi työelämän ja hylkäsi kiireisen elämän. Tässä kaikessa oli jotain ennakoitua – jäniksen kanssa metsään pakeneminen oli kuin symbolinen ele, joka herätti kysymyksiä: Miksi meidän pitäisi tyytyä tavalliseen elämään, kun voimme etsiytyä luontoon ja nauttia rauhasta?

Metsä tarjoaa meille jotain, mitä moderni työelämä ei voi tarjota: yhteyden itseemme, rauhan ja luonnon kauneuden. Vatanen ja monet muut, jotka ovat löytäneet downshiftaamisen, ovat nyt tehneet tämän valinnan trendiksi. He ymmärtävät, että todellinen onnellisuus ei löydy urapolulta vaan sisimmästämme.

Paasilinna, toimien edelläkävijänä, ei vain kirjoittanut vastustamattoman kiehtovia tarinoita, vaan loi myös keskustelua siitä, mitä elämä todella tarkoittaa. Hänen esimerkkinsä kannustaa meitä pohtimaan omia valintojamme ja kysymään itsemme, onko kiireinen työelämä todella se, mitä haluamme.

Loppujen lopuksi, Paasilinna osoitti, että jotkut asiat ovat ajattomia: luonto, rauha ja oma itsensä löytäminen ovat yhä arvokkaita valintoja, jotka kestävät aikaa – aivan kuten hieno kirjallisuus. Haastetaan siis itsensä ja mietitään, mitä me oikein haluamme elämältämme: onko se riittämättömän työelämän oravanpyörä vai etsimme mukavuutta ja rauhoittumista metsistä?