Geopoliittinen tilanne Euroopassa on huolestuttava ja muistuttaa jopa toisen maailmansodan viimeisiä päiviä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin suunnittelevat tulevaa puhelinkeskustelua, joka herättää pelkoa siitä, että he voisivat päättää Euroopan kohtalosta samalla tavalla kuin Jaltan konferenssissa 1945.

Jaltassa kokoontuivat Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill, Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt. He määrittelivät tuolloin Euroopan tulevaisuuden ja miljoonien ihmisten kohtalon. Tämän hetken rinnastus Jaltan konferenssiin korostuu erityisesti Trumpin hallinnon antamasta signaalista, että se olisi valmis hyväksymään Krimin niemimaan osaksi Venäjää. Tällöin Putin palkittaisiin yli kymmenen vuotta sitten aloitetusta sodasta, joka alkoi Krimin haltuunotolla vuonna 2014.

Toinen huolestuttava seikka on, että Euroopan maat on suljettu neuvottelupöydästä. Yhdysvaltain hallitus on ilmoittanut pitävänsä Ukrainaa ja muita eurooppalaisia kumppaneita ajan tasalla, mutta itse neuvottelut käydään vain Trumpin ja Putinin välillä. Jos keskustelut johtavat alueluovutuksiin, se voisi heikentää Euroopan turvallisuutta ja herättää kysymyksiä tulevien konfliktien mahdollisuudesta.

Ukraina on jo hyväksynyt Yhdysvaltain ehdotuksen 30 päivän tulitauosta, mutta Putin haluaa keskustella yksityiskohdista suoraan Trumpin kanssa. Trumpin uskotaan viittaavan erilaisiin alueisiin, mukaan lukien strategisesti tärkeät voimalat, kuten Zaporižžjan ydinvoimala, joka on ollut Venäjän hallussa hyökkäyksen alusta lähtien.

Ukrainan hallinnossa pelätään, että Trump myös harkitsee muita alueita, kuten Odessan satamakaupunkia, joka on ollut Venäjän sotatavoitteiden ykkösprioriteetti. Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki sanoo, että vaikka Trump ja Putin voisivat keskustella alueluovutuksista, lopullinen päätös vaatii laajempaa kansainvälistä hyväksyntää. Ukraina on ehdottomasti oltava mukana kaikissa tulevissa rauhanneuvotteluissa.

Patomäen mukaan, mikäli alueluovutuksia toteutuu, Yhdysvallat saattaa löytää itsensä tilanteesta, jossa se alkaa itse hamuta uusia alueita, kuten Grönlantia tai Panama, ja tilanne voisi muistuttaa 1800-luvun kolonialistista politiikkaa. Tämä voisi merkitä paluuta aikaisempaan aikakauteen, jossa suurvallat jakoivat maailmaa keskenään ilman yhteisiä sääntöjä.

Toisaalta voidaan myös huomata, että Kiina on nykyisin Yhdysvaltain suurin kilpailija sekä taloudellisessa että sotilaallisessa mielessä. Trumpin hallinto voi nähdä Ukrainan sodan tarpeettomana ja keskittyä sen sijaan Kiinan aiheuttamaan uhkaan. Kiina on ilmoittanut olevansa valmis puolustamaan itseään tarpeen tullen, mutta se myös pyrkii rakentamaan yhteistyöhön perustuvaa globaalia järjestelmää.

Tulojen ja resurssien uudelleenjakaminen voi pahimmassa tapauksessa luoda pysyvän anarkian tai sotatilan, jossa yhteiset sääntöjä ja instituutioita ei enää kunnioiteta. Tämä herättää huolta koko maailman rauhan ja vakauden puolesta.