Poliisit toteuttivat puhallusratsiaa hyvin näkyvässä paikassa, kun yksi auto pysähtyi tarkastukseen. Samalla he havaitsivat toisen, huimaa vauhtia lähestyvän auton. Yksi partion poliiseista lähti pysäyttämään tätä autoa.

"Varo!", poliisi huusi, mutta oli ehtinyt vain astua taakse ennen raskasta törmäystä. Hänen silmänsä näkivät, kuinka hänen kollegansa lensi ilmaan perinteisen puhallusratsian keskellä.

Autojen väliin oli jäänyt loukkaantunut poliisi, joka makasi tuskissaan. Hänen vammoistaan oli muun muassa murtuneita nikamia ja ranne sekä aivovamma. Kaksi kuukautta sairauslomaa kesti kuntoutusprosessia, ja vaikka hän palasi töihin oikeudenkäynnin aikana, oli hänen kasvoissaan edelleen asfaltin tai kiven sirpaleita.

Kolariauton kuljettaja kertoi, että hän oli ollut sairaalassa kuumeen takia, ja palatessaan hän oli tuntenut itsensä huonoksi ajaa. Hän havaitsi silmiensä olevan väsyneet. Mies oli yrittänyt vaihtaa pienemmälle tielle, mutta ajokunto ei riittänyt.

Oikeudessa oli epäselvää, miksi kuljettaja menetti tajuntansa. Tuomio kuitenkin totesi, että miehen väsymys, lääkkeiden vaikutukset ja mahdolliset sairauden oireet johtivat tapahtumiin. Hänet tuomittiin törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 90 päiväsakkoon, mikä vastasi noin 2 340 euroa, sekä 2 400 euroa korvauksia uhriinsa.

Tämä tapaus herättää kysymyksiä ajokunnosta ja vastuullisuudesta liikenteessä. Onko riittävää vain tunnetta ajokunnosta, vai tulisiko jokaisen kuljettajan tarkistaa oma terveydentilansa ennen autoilua? Kenen hengelle riski todella kohdistuu?