Mikäli Jumalan syntymävuosi olisi määriteltävä, se voisi olla 587 ennen ajanlaskun alkua, jolloin Jumala olisi nyt 2612 vuotta vanha. Tämä väite saattaa herättää hämmennystä, koska uskovaisille Jumala on kaikkivaltias ja ikuinen. Kuitenkin teologian tohtori Ville Mäkipelto esittää, että Jumala on inhimillinen idea, jolle on historian saatossa annettu erilaisia merkityksiä ja rooleja.

Mäkipelto, joka on kirjoittanut kirjan "Jumalan synty", valottaa, että Jumalan käsite on kehittynyt historian saatossa, erityisesti vuoden 587 tapahtumien myötä, jolloin Babylonian valtakunta hyökkäsi Jerusalemiin. Tämän seurauksena temppeli, jossa Jahvea palvottiin, tuhoutui ja Jumalan patsas hävitettiin. Tämä hävitys johti laajamittaiseen pohdintaan ihmisten suhteesta Jumalaan.

Samaan aikaan kirjurit alkoivat nostaa päätään ja kehittivät uusia tulkintoja jumalasta, mikä johti uuteen uskontoon, joka erottui muista aikansa uskonnoista. Mäkipelto korostaa, että muinaisessa Lähi-idässä oli yleistä monijumalaisuus; kuitenkin Jerusalemin raunioissa syntyi ajatus yhdestä, ainoasta Jumalasta.

Jumalahistorian mukaan, kun poliittiset ja sosiaaliset olosuhteet muuttuivat, myös käsitys jumaluudesta muuttui. Jumalasta tuli yhä enemmän abstrakti käsite, jolla ei ollut fyysistä muotoa. Engelit, jotka myöhemmin saivat alkunsa, ja Jeesus, joka esitettiin ihmismäisenä hahmona, olivat vastauksia ihmisten tarpeeseen käsittää Jumala inhimillisten piirteidensä kautta.

Yksijumalaisuus toi mukanaan myös haasteita, erityisesti pahuuden ongelman. Sen sijaan, että kävi ilmi monien jumalien kostava luonto, yhdelle täydelliselle Jumalalle ei voitu antaa vastuuta pahuudesta. Näin syntyi ajatus pahasta hengestä, saatanasta, joka toimi Jumalan vastavoimana.

Historia osoittaa, että tapahtumat, kuten Jerusalemin tuho, sekä kulttuuriset ja poliittiset olosuhteet muovasivat käsityksiämme jumaluudesta. Mäkipelto huomauttaa, että tämä yksijumalaisuuden innovaatio ei ainoastaan ollut tärkeä käännekohta nykyiselle juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille, vaan sen vaikutukset näkyvät yhä länsimaalaisessa kulttuurissa tänäkin päivänä.

Voimmeko siis ymmärtää Jumalan syntyä yksinkertaisena seurauksena menneistä tapahtumista, vai onko meillä vielä enemmän tutkittavaa uskomme juurista?