Hallituksen työelämäuudistus, jota kutsutaan vienti­vetoiseksi työmarkkinamalliksi, on herättänyt voimakasta keskustelua eduskunnassa. Oppositio, erityisesti SDP:n kansanedustaja Timo Suhonen, on kritisoinut uudistusta voimakkaasti, jopa vertauskuvalla, että valtakunnansovittelijalle on asetettu käsiraudat.

Valtakunnansovittelija Anu Sajavaara on kuitenkin eri mieltä. Hänen mukaansa lakimuutokset eivät ole niin dramaattisia kuin vastustajat väittävät. Sajavaara muistuttaa, että perinteiset periaatteet sovittelussa ovat olleet voimassa jo pitkään; neuvotteluprosessien tasapainoa on suojattava, erityisesti vientiteollisuuden kannalta kriittisissä sektoreissa.

Sajavaara huomauttaa, että historiallisesti palkankorotukset on suuntautunut teknologiateollisuuteen ja kemianteollisuuteen, joten työntäytehemuutos on mielenkiintoinen kysymys. Hänen mukaansa, jos työehtosopimusneuvotteluissa tiedettäisiin, että tulevaisuudessa on mahdollista saada parempia tuloksia, ensimmäisten avausratkaisujen aikaansaaminen olisi käytännössä mahdotonta.

Muutos, joka oli käynnistynyt vuoden 2022 kuntasektorin palkkaratkaisuista, on edelleen aiheuttanut kitkaa elinkeinoelämässä ja yksityisellä sektorilla. Kunta-alan palkankorotukset eivät ole olleet pelkästään työntekijöiden etujen mukaisia, vaan myös työnantajien näkökulmasta hankalia. Sajavaara muistuttaa, että edellisen riidan seurauksena markkinoilla on ollut "aikamoista aallokkoa".

Uuden lain myötä valtakunnansovittelijan rooli tulee tiukentumaan. Tulevaisuudessa hän tai hänen nimeämänsä henkilö tulee johtamaan sovittelulautakuntaa, mikä taas voi vaikuttaa merkittävästi kaikkien sille tuettavien konfliktien ratkaisemiseen.

Sajavaara pitää tärkeänä, että osapuolet neuvottelisivat itse ennen kuin riidanratkaisuun ryhdytään. Hän uskoo, että lakimuutos voi edesauttaa työmarkkinoiden rauhoittumista, jolloin työkiistojen asianmukainen käsittely - ilman valtakunnansovittelijan väliintuloa - voisi olla enemmän mahdollista.

Kuitenkin tilanne on poikkeuksellinen. Esimerkiksi julkisen sektorin neuvottelut eivät ole edenneet toivottuun suuntaan, mikä on saanut aikaan epävarmuutta tulevista palkankorotuksista. Eikö syntynyt malli olisi voinut parantaa asiakokonaisuuden ymmärrystä työmarkkinaosapuolten kesken?

Kun hallitus aikoo muuttaa työmarkkinoiden toimintamalleja, on syytä miettiä, kuinka vaikuttava sääntely tulee olemaan. Työmarkkinoilla käytävän keskustelun lisäksi on selvää, että työnantajien ja työntekijöiden yhdistysten välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää muun muassa tulevien työehtosopimusten kannalta.

Katse on nyt käännettävä tuleviin neuvotteluihin, erityisesti kunta-alan sopimusten päättymiseen. Sopimuksista saatavat uusia vaatimuksia on jo ennakoitu – mutta kuinka tämä heijastuu valtakunnansovittelijan toimistoon? Sajavaara huomauttaa, että tilanne on jännittävä ja jää nähtäväksi, miten työmarkkinat siihen reagoivat.

Neuvottelukierros seuraa mielenkiintoista kehitystä, joka tulee vaikuttamaan koko työmarkkinakenttään.