Kapellimestari Leif Segerstam on kuollut 80 vuoden iässä Helsingissä keskiviikkona, lyhyen sairauden seurauksena. Asiasta kertoi Segerstamin poika Jan Segerstam Ylelle.

Leif Segerstam oli yksi Suomen eturivin kapellimestareista ja hänellä oli pitkä sekä maineikas kansainvälinen ura. Hän itse kutsui itseään ”Pohjolan päämusiikinjohtajaksi”. Segerstam oli monipuolinen muusikko: hän hallitsi useita instrumentteja, kuten vaskipuhaltimia, viulua ja pianoa.

Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa viulun- ja pianonsoittoa sekä orkesterinjohtoa ja sai myöhemmin oppia myös New Yorkin arvostetussa Juilliard School of Music -korkeakoulussa.

Segerstam voitti tarjouskilpailun, Maj Lind -pianokilpailun, vuonna 1962. Hän ei kuitenkaan ollut vain lahjakas muusikko vaan myös taitava opettaja, ja hänen oppilaitaan olivat tulevat orkesterinjohtajat, joille hän painotti omatoimisuuden ja henkilökohtaisen ilmaisun merkitystä.

Hänen tyyliään kuvattiin usein suuriksi tulkinnoiksi. Pitkissä vaaleissa hiuksissaan ja parrassaan hän oli värikäs persoonallisuus, ja shamanistinen perintö oli hänelle tärkeää; hänen äidinisänsä Wille Kronqvist oli maanviljelijä, seppä ja shamaani.

Segerstam aloitti uransa 1960-luvulla Suomen kansallisoopperassa ja työskenteli myöhemmin Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, Berliinin Deutsche Operassa sekä tutussa ympäristössä Radion sinfoniaorkesterissa ja Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän oli RSO:n ylikapellimestarina kymmenen vuotta, ja hänen vierailunsa maailman huippuoopperataloissa, kuten New Yorkin Metropolitanissa ja Milanon La Scalassa, tekivät hänestä arvostetun kansainvälisen muusikon.

Segerstamilla oli myös erityinen käsitys musiikista, jota hän kuvasi kahdeksi tyypiksi: ”eläväksi ja kuolleeksi” musiikiksi. Hän opetti, että musiikki ei ole vain ääntä vaan tunne, motivaatio ja syy, miksi se soi.

Leif Segerstam syntyi Vaasassa vuonna 1944 ja osoitti poikkeuksellisia lahjojaan jo nuorena. Hän sävelsi ensimmäiset teoksensa vain kuusi vuotiaana, ja myöhemmin hänestä tuli erittäin tuottelias säveltäjä, jonka tuotantoon kuului yli kolmesataa sinfoniaa, sekä useita viulu- ja pianokonserttoja, kamarimusiikkia ja vokaaliteoksia.

Hänen sairastuttuaan eturauhassyöpään, Segerstam puhui sairaudestaan avoimesti ja jatkoi säveltämistä myös vaikeina aikoina. Hän totesikin, että sävellyksiään täytyi olla paljon, jotta jotain jäisi jäljelle. Hänen elämänsä ja uransa inspiroivat monia, ja Minna Lindgrenin kirjoittama teos "Leif Segerstam NYT!" tarjoaa syvällisen katsauksen hänen kekseliäisyyteensä ja ainutlaatuiseen lahjakkuuteensa.

Leif Segerstam on jättänyt pysyvän jäljen suomalaisen ja kansainvälisen musiikin historiaan.