Katri ja Erno Blomqvist eivät rakastuessaan osanneet arvata, kuinka Ernon MS-tauti tulisi muuttamaan heidän elämäänsä. Nyt he ovat päätyneet eroon, ja syynä ovat hyvinvointialueen kovat päätökset, jotka ovat romuttaneet heidän elämäänsä.

Katri Blomqvist (43) avaa tuntemuksiaan ja kertoo, miten hänen roolinsa vaimona ja äitinä on ollut yhä vain kuormittavampi. Hän ei ollut valmistautunut siihen, että koko hänen hyvinvointiinsa ja perheensä tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset olisivat riippuvaisia vieraista byrokraateista.

Viimeisen vuoden aikana Katri on kamppailut uupumisen ja vihan kanssa. ”Vihasin Ernon hoitamista! Vihasin jokaista asiaa, mitä hän minulta pyysi ja tarvitsi”, Katri muistelee. Hänen päivät olivat täynnä vyöryviä velvollisuuksia, kun hänen tuli huolehtia vaikeavammaisesta puolisostaan, pitää huolta 7-vuotiaasta tyttärestään Helvistä sekä hoitaa ansiotyöt.

Kesällä perheen arjessa tuli muutos, kun kunnan sosiaalityöntekijät ehdottivat ratkaisua, jossa Erno asuisi joka toinen viikko erillisessä asunnossa. Tällainen järjestely auttoi Katria saamaan hengähdystauon, mikä paransi hänen hyvinvointiaan. ”Se tuntui kuin lottovoitolta”, kertoo Katri.

Mutta kaikki hyvä päättyi lyhyeen, kun hänen omaishoidon tukensa lopetettiin. Kirje, jossa ilmoitettiin tästä päätöksestä, saapui heidän kotinsa postilaatikkoon, ja se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. 'Miksi näin, kun olen hoitanut puolisoani yli kymmenen vuotta?' Katri kysyy järkyttyneenä.

Hyvinvointialue on muuttanut omaishoidon tukikriteerejä, mikä on johtanut tuhansiin perheisiin, joista moni on jäänyt ilman tarvitsemaansa tukea. Katri on tuntenut olevansa vain numero byrokratian koko valtavassa kentässä.

Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen myöntää ja ymmärtää Katrin tuskan. ”Kaikkinensa kohtuuton tilanne,” hän toteaa. Moni omaishoitaja on nyt vaikeissa olosuhteissa, ja jopa elämänlaatu heikkenee radikaalisti. Hänen mukaansa omaishoitoa olisi syytä arvostaa enemmän ja sen rahoitusta parantaa.

Katri ja Erno ovat miettineet tulevaisuuttaan ja punninneet kaikkea. Lopullisena ratkaisuna he ovat päättäneet erota. ”Ero on meille taloudellisesti kannattavin ratkaisu, ja näin voimme molemmat elää vähän helpommin”, he kertovat.

Kun ajattelee, kuinka Ernon sairaus on jatkuvasti läsnä, ei voi olla miettimättä, mitä se merkitsee heidän tyttärelleen Helville. Lapsi on joutunut väistämättömästi vastaanottamaan isänsä sairauden haasteet.

Viimeisessä asiassa, johon Katri haluaa kiinnittää huomiota, on raskauden tunne jatkuvina päätöksinä ja säännöksinä, jotka vaikuttavat suoraan heidän perhe-elämäänsä.

Katri ja Erno, vaikka eroavat paperilla, yrittävät ylläpitää perheen jatkuvuutta ja rakkauttaan huolimatta haasteista. ”Ei kukaan kysy Ernoltakaan, haluaako hän oikeasti sairastaa tätä sairautta”, Katri sanoo. He ovat edelleen sidoksissa toisiinsa, rakkaus pitää heidät yhdessä – vaikka ero onkin nyt tosiasia.

Tämä tarina tuo esiin tärkeän viestin: omaishoitajana oleminen on haaste, joka kaipaa yhteiskunnallista huomiota ja erityistä tukea, jotta perheet voivat selvitä yhdessä näiden vaikeiden aikojen yli.