Kauhun hetket Juupajoella

Christa Åman, 33, menetti henkensä äärimmäisen väkivaltaisella tavalla entisen puolisonsa Henri Pekka Juhani Åmanin, 46, käsissä Juupajoella viime huhtikuussa.

Janne Jokipolvi, Christan isä, jakoi sydäntäsärkevät tunteensa tapahtuman jälkeen: "En toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle tätä." Heti kun uutinen murhasta saavutti hänet, Janne tunsi, että jotain hirveää oli tapahtumassa.

16. huhtikuuta alkoi Janne päivittäinen rutiini huoltoasemalla, kun hänen veljenpoikansa viestitti hänelle, että lokalisoitu oli poliisioperaatio Juupajoella, ja kysyi, oliko Christalla kaikki kunnossa. Jannen isänvaisto laukesi, ja miehen sydän alkoi lyödä nopeammin: Christan entinen puoliso oli tunnettu väkivaltaisista tempauksistaan ja uhkaavuudestaan.

Lounas jäi lautaselle, ja Janne suunnisti kohti Tampereen yliopistollista sairaalaa peläten pahinta. "Tiesin, että en mennyt turhaan. Tiesin, että jotain todella pahaa oli tapahtunut."

Kun Janne saapui sairaalaan, totuus oli karu. Neurokirurgi ilmoitti, ettei Christan elämää voitu pelastaa. ``Maailmani mureni muutamassa sekunnissa,`` hän sanoo tuskaisesti. Christa makasi teho-osastolla, liitettynä hengityskoneeseen, ja Janne ei tunnistanut tytärtään hänen kärsimyksensä vuoksi.

Janne kuvailee hetkeä kuin raastavaa elokuvakuvaa. Hän koki, että hänen oli pakko kerätä itsensä, puhua perheenjäsenille ja toimia. Hänen oli ilmoitettava muille, että Christa tarvitsi heitä. "Sanoin, että nyt kannattaa tulla, jos haluatte nähdä tyttären elossa."

Neurokirurgi palasi pian keskustelemaan elinluovutuksesta. Janne päätti, että jotain hyvää oli saatava tästä tragediasta. Ja niin Christasta tuli elinluovuttaja, mikä oli helpottava uutinen Janneelle; se merkitsi sitä, ettei tytär ollut käyttänyt päihteitä.

"Hän ei voi enää kärsiä, ja on parempi, että hän jatkaa elämäänsä jossain muualla," Janne sanoi kyynelten valuessa. Sukulaiset hyvästelivät Christan teho-osastolla, kun hänen lempikappalettaan, Sonata Arctican Tallulahia, soitettiin huoneessa.

Valitettavasti Christa kuoli myöhään illalla 17. huhtikuuta. Janne otti uurnan hautajaisissa ja sanoi papille, että se painaa yhtä paljon kuin tytär, kun hän sai Christan ensimmäistä kertaa syliinsä.

Henri Åman oli Christan kanssa, mutta Janne ei koskaan tavannut tätä miestä. Hän tiesi, että poika oli ollut pelottava ja väkivaltainen. Christa syrjäytyi äitinsä neuvoista ja jäi suhteeseen, joka johti hänen kuolemaansa vain reilua kuukautta heidän avioliittonsa jälkeen.

Henri Åmanin väkivalta oli moninaista ja pitkäkestoista, ja Christa onnistui lopulta pakenemaan asunnosta. Valitettavasti 16. huhtikuuta Henri sai tietää Christan olinpaikan, murtautui sisään ja tappoi hänet tavalla, joka on jäänyt kauhuna. Hän puukotti Christaa 15 kertaa ja pakeni paikalta. Henri tapettiin poliisin toimesta paria tuntia myöhemmin.

Janne kiittää itseään siitä, että on pystynyt työstämään tunteitaan ja puhumaan asiasta itselleen ja muille. Hän haluaa, että hänen tarinansa herättää yhteiskunnallista keskustelua, jotta väkivallan uhrit saisivat tarvitsemaansa apua ajoissa. "Uskalla itkeä, uskalla surra. Surua ei tarvitse hävetä," hän rohkaisee muita.

Toivoen, että hän voi seuraavan kesän aikana viedä tyttärensä haudalle ja sanoa, että tämä ei ollut turhaa, Janne jatkaa eteenpäin sydän täynnä rakkautta ja ikävää.