Ilmastonmuutos koettelee yhä enemmän suomalaisia rakennuksia. Tuoreimmat esimerkit, kuten Mikkelissä syyskuussa koettu massiivinen kaupunkitulva, ovat konkretisoineet ongelman: vettä vyöryi sisälle moniin rakennuksiin, ja tuhojen korjaaminen on tullut kalliiksi.

Suomen Ympäristökeskuksen arvion mukaan tulvariskit tulevat kaksinkertaistumaan tai jopa kolminkertaistumaan vuosisadan loppuun mennessä. Tämä tarkoittaa, että yhä useammat rakennukset altistuvat sään ääri-ilmiöille. Rankkasateet ja korkea kosteus rasittavat rakenteita, vaikka ei olisikaan varsinaista tulvaa. Talvella ilmankosteus tekee rakennuksista alttiita homekasvuille ja vaurioille.

Lisäksi maan vesipitoisuuden lisääntyminen heikentää maaperän kantavuutta. Kesällä koetut kuivuusjaksot voivat johtaa maapohjan painumiseen ja jopa putkirikkoihin, erityisesti savipohjaisilla alueilla.

Yksi huolestuttava ilmiö ovat myös yhä lisääntyvät helteet. Viime heinäkuu oli mittaushistorian toiseksi kuumin kuukausi, ja rakennusten sisälämpötilat voivat nopeasti nousta tukaliksi ilman tehokasta viilennystä.

Monissa uusissa taloissa viilennysjärjestelmiä on vielä harvoin suunniteltu. Yleisradio (Yle) selvitti Jyvaskylässä, että kolmestatoista myynnissä olevasta kerrostalosta vain kolmessa oli viilennys. Useimmissa taloissa se joudutaan asentamaan muutostöinä, mikä tuo lisää kustannuksia asumiseen.

Rakennusyhtiö YIT:n Aki Pirttijärvi kertoo, että asiakaskysyntä viilennykselle on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Hän uskoo, että seuraavina vuosina yhä enemmän uusia taloprojekteja tulee varustamaan jäähdytyksellä. Tarve ei kuitenkaan itse asiassa riitä pelkästään asiakaskysyntään – tarvitaan myös sääntelyä.

Rakentamista ohjaavat lainsäädännöt eivät tällä hetkellä edellytä viilennysratkaisujen käyttöä, vaikka joissakin kaupungeissa, kuten Espoossa, vaatimuksia on tiukennettu. Espoossa uudet kerrostalot mitoitetaan nykyisiä lämpimämmille olosuhteille, mikä tarkoittaa, että niiden on oltava valmis jäähdytykseen.

Valtion ympäristöministeriön rakennus- ja ympäristöhallinta on ollut varsin passiivinen, ja viimeisin päivitys rakennusmääräyksiin tehtiin jo vuonna 2018. Tällä hetkellä ministeriö on tilannut tutkimuksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mutta niiden soveltaminen käytäntöön on edelleen kesken.

Mikkelin viime syyskuinen vesivahinko, joka johtui sadevesiviemärin rikkoutumisesta, on esimerkki siitä, kuinka paljon infrastruktuuriin ja rakennusteknisiin ratkaisuihin on panostettava. Kauppakeskus Stella, joka valmistui vuonna 2011, ei kestänyt äärisateita, mutta nykyisin tiivisyysvaatimuksia on kiristetty.

Ilmastonmuutoksesta johtuvien vaatimusten pysyminen ajan tasalla rakentamisessa vaatii jatkuvaa seuranta- ja säätöprosessia, jotta rakennukset säilyvät turvallisina ja kestävinä. Onko meidän tehtävä enemmän, jotta tulevaisuuden rakennukset eivät olisi vain 'minimitason' ratkaisuja? Kysymys on yhä ajankohtainen, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset korostuvat.