Clint Eastwood, kulttimaineessa oleva näyttelijä ja ohjaaja, tunnetaan karkeista rooleistaan, joissa hän esittää hahmoja, jotka kamppailevat sisäisten demonien kanssa. Kuitenkin, Eastwoodin suuri kunnioitus keskittyy ennen kaikkea Hollywoodin kulta-ajan näyttelijöihin, ja erityisesti James Stewartiin, jonka kyky tuoda esiin rauhallisten silmien taakse piilotettu uhka on jäänyt legendaariseksi.

Vuonna 2011 American Film Instituten haastattelussa Eastwood nosti Stewartin omaksi idolikseen. Hän kuvaili Stewartia näin: ”Vaikka Jimmy Stewart tunnettiin ystävällisistä ja keveistä rooleistaan, hän oli todella yhteydessä omaan raivoonsa. Kun hän näytteli vihaista kohtaa, hänen sisäinen vihansa tuli esiin erittäin aidoilla ja syvillä tunneilmaisuilla.”

Eastwood korosti Stewartin erityistä kykyä esittää sisäistä raivoa, vaikka hän ei ollut fyysisesti suurikokoinen. Stewartin panos Anthony Mannin lännenelokuvissa jäi mieleen, kuten elokuvissa 'Winchester '73' ja 'The Man from Laramie', joissa hän esitti vaiteliasta päähenkilöä, joka loukkaantumisen sattuessa kävi äärimmäisyyksiin. Eastwoodin mielestä Stewart onnistui tässä paremmin kuin monet aikalaistensa, kuten John Waynen, Gary Cooperin ja Humphrey Bogartin, jotka usein ilmensivät tunteensa hieman vähemmän hienovaraisesti.

Eastwoodin kehut James Stewartista saattavat yllättää monia, sillä Stewartin ura kattoi useita genrejä, kuten komediaa ja trilleriä. Stewart oli tunnettu myös Alfred Hitchcockin elokuvista, kuten 'Rear Window' ja 'Vertigo', joissa hänen roolinsa ja esityksensä olivat käänteentekeviä. Stewartin lahjakkuus ei rajoittunut vain näyttelemiseen, sillä hän oli myös sankari toisen maailmansodan aikana ja lentäjä, mikä tekee hänen tarinastaan entistä vaikuttavamman.

Eastwoodin mielestä Stewartin kyky pysyä hallittuna hetkessä, ennen kuin räjähdysherkkä luonne tuli esiin, teki hänestä ainutlaatuisen näyttelijän, jonka vaikutus näkyy yhä nykyelokuvassa. Onko tämä syy siihen, miksi Eastwoodin omat elokuvat usein käsittelevät elämän vaikeuksia ja ihmisen pimeää puolta? Yhteys Stewartin ja Eastwoodin välissä on selvä, ja se kertoo enemmän kuin vain näyttelijöiden taidoista – se on tarina siitä, kuinka menneisyys voi muovata nykyistä taiteellista ilmaisua.