Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on purkanut seurakuntapastorin työsopimuksen koeajalla, sillä nuoret sekä työkaverit nostivat huolen esiin tämän käytöksestä. Pastori pyysi hallinto-oikeudelta potkujen kumoamista, mutta oikeus teki selväksi, että päätös on pysyvä.

Tuomiokapitulin mukaan pastorin toimintatavat aiheuttivat hämmennystä ja johtivat useisiin väärinkäsityksiin. Oikeuden mukaan pastorin harkintakyky erityisesti nuorten kanssa työskenneltäessä oli puutteellinen, mikä herätti suurta huolta seurakunnassa.

Seurakuntaneuvosto kertoi, että pastorin ja nuorten kohtaamiset olivat monille nuorille epämiellyttäviä ja ahdistavia. Palautteessa korostettiin käsityksiä fyysisestä koskemattomuudesta, naisten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Nuorilta tulleesta palautteesta ilmeni, että esimerkiksi pastori oli kertonut vitsin, joka koski väkivaltaa, minkä nuoret tulkitsivat uhkaksi vitsin alla.

Tämä käytös vaikutti niin, että monet seurakunnan nuorista jättivät seurakunnan toiminnan pastorin käytöksen takia. Yhä useampi nuori siirtyi toisten seurakuntien nuorisotyön piiriin tai kokonaan muualle kirkon toiminnan ulkopuolelle.

Huomioitavaa on, että pastori puolusti itseään siellä, missä huomasi itsensä menestyneeksi nuorisotyössä useiden vuosien ajan. Hän väitti pyrkineensä välttämään väärinymmärryksiä, mutta ei halunnut jäädä etäiseksi nuorista. Hänen väitteensä mukaan hän käytti lempeää elettä taputtaessaan nuorta, joka oli maininnut olevansa väsynyt.

Oikeus oli kuitenkin yksimielinen, että pastorin käytös ei vastannut työnantajan asettamia vaatimuksia ja odotuksia. Purkaminen koeajalla oli näin ollen perusteltu ja se toi esiin tärkeitä kysymyksiä pastorin roolista nuorten keskuudessa.

Miksi nuorten ääni ei kuitenkaan kanna? Tämä tapaus herättää kysymyksiä kirkon sisäisistä käytännöistä ja siitä, miten nuorten hyvinvointi voidaan taata seurakuntatyössä. Onko tämä vain jäävuoren huippu laajemmassa keskustelussa pastorin ja nuorten välisestä suhteesta?