Luja tahto vie läpi harmaan kiven.

Tämä lause on erityisen osuva, kun katsoo Jukurien kapteeniston ilmeitä Mikkelin jäähallin päädyssä ennen toista playout-ottelua. Jukurit oli hävinnyt Pelicansille aikaisemmassa kohtaamisessaan, vaikka mikkeliläiset ansaitsivat kenties enemmän. Jukurien kannattajien lakanaan tiivistyi paljon, kenties koko playout-sarjan henki. Ennen kevättä keskustelu käytiin siitä, millä tavoin ulkomaalaispelaajat suhtautuvat kevään peleihin. Sarja kuitenkin osoitti, että ainakin Jukurien ulkomaalaiset antoivat kaikkensa.

Peter Abbandonato teki vaikuttavat pisteet 5+5, mutta hän nousi esiin erityisesti kamppailijana. Kanadalaispelaaja, kuten koko Jukurien joukkue, luisteli kurinalaisesti omiin.

Pelicansilla ei kuitenkaan ollut samanlaista halua pelata yhteisön edestä. Esim. Ryan Lasch, joka on pelannut lähes 200 runkosarjapeliä Pelicansissa, näyttää olleen selvästi vaisu, kun Jukurit teki maalinsa alivoimalla Viljam Sandvikin erinomaisesta syötöstä.

Koko sarjan aikana on ollut nähtävissä, että Jukurit puolusti terävästi Pelicansin hyökkääjiä, kun taas lahtelaiset puolustivat usein vain näennäisesti. Aluksi Pelicansin piti olla hyökkäävä joukkue, mutta he eivät saaneet luotua vaarallisia maalipaikkoja, eikä kaukalosta löytynyt tarvittavaa innovatiivisuutta, jopa ylivoimalla.

Pelicansin vaikeudet näkyvät myös Wisehockeyn älykiekkotilastoissa, jotka osoittavat, että pelin momentum oli Jukureilla ratkaisevassa pelissä koko kolmannen erän, vaikka Pelicans oli takamatkalla. Alivoimalla Pelicansilla oli suuria ongelmia, ja vaikka maalivahti Patrik Bartosak ei ollut parhaimmillaan, hän kykeni tietyissä tilanteissa venymään huipputorjuntoihin.

Pelicansissa on yhä valtava potentiaali heidän materiaalinsa vuoksi, mikä tuo etua karsintasarjassa. Toisaalta näin sen pitäisi olla myös Jukureita vastaan.

Lahdessa on aihetta huoleen, sillä Pelicans ei näyttänyt yhtenäiseltä tai kurinalaiselta joukkueelta. Sen sijaan pelaajat ottivat typeriä jäähyjä ja nostivat ajoittain jopa päänsä pystyyn. Sami Kapasella ja pelaajilla on valtava työ kääntää vene toiseen suuntaan. Pelicansin on saatava asenteensa kuntoon, mutta henkinen valmius suorittaa tärkeillä hetkillä vaatii onnistumisia heti alkuun.

On myös hyvä muistaa, että Jokerien päävalmentaja Risto Dufva tunnetaan vastustajien pelihengen hakkaamisesta. Dufvalle tulevat avuksi Pelicansista tutut liigakonkare ja puolustajat Ben Blood, Rony Ahonen ja Teemu Suhonen. Lisäksi taistelija Saku Forsblom ja tehokas Riku Tuomola ovat jo tehneet useita esiintymisiä SM-liigassa.

Jokereiden suurin haaste on kuitenkin maalivahtiosasto. 21-vuotias Jokerien oma kasvatti Sisu Heikkeri on pelannut hyvän runkosarjan ja pudotuspelit, mutta hän on vielä täysin tuntematon kortti SM-liigapelaajia vastaan. Ihan hyvä suoritus ei välttämättä riitä.

Jokereilla on silti lähtökohtaisesti parempi tilanne kuin Jukureilla, jotka pelasivat viime kerran karsinnoissa keväällä 2013 Ilvestä vastaan ilman parhaita pelaajiaan, jotka olivat jo loukkaantuneet Mestiksen pudotuspeleissä. Silloin Jukurit taipui, koska he eivät onnistuneet usein lukuisista paikoistaan, ja Ilveksen Ville Kolppanen voitti maalivahtien taiston Andreas Bernardia vastaan.

Tänä keväänä Jokerien tie on ollut helpompi, eikä joukkue ole kärsinyt suurista loukkaantumisista. Heidän hyökkäyksestään löytyy viimeistelijöitä, jotka kuten Juhamatti Aaltonen ja Valtteri Filppula, voivat vahingoittaa Pelicansin alivoimaa.

Historia huomioiden, juuri maalivahtiosasto on edelleen Jokereiden suurin kysymysmerkki.

Pelicans lähtee karsintoihin suosikkina. Heidän on kuitenkin käsiteltävä tilanne henkisellä tasolla ja pelattava SM-liigan temmolla. Velttoiluun ei ole varaa.