Euroopan nykyinen politiikka Ukrainan tilanteessa muistuttaa "olisi kiva" -mentaliteettia: Olisi hienoa, jos Ukraina voittaisi, mutta todellisuudessa sille ei ole annettu riittäviä resursseja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä on kirjoittajan, Jouko Luhtalan, havainto, joka seuraa tarkasti Ukrainassa käytävää sotaa.

Sotatilanteessa ei enää ole kyse pelkästä pattitilanteesta, vaan Venäjä on saanut etumatkaa. Yhdysvaltojen tiedusteluviranomaisten arvioiden mukaan Ukraina on menettänyt merkittävästi alueitaan syksyn aikana.

Jos lännen tukitoimia ei tässä tilanteessa ole tulossa, nopea rauhansopimus voisi olla Ukrainan etu. Ukrainan neuvotteluasema heikkenee jatkuvasti, ja rauhan saavuttaminen saattaa olla ainoa tie välttää nykyisen sodan pitkittymistä.

Trumpin mahdollinen paluu Yhdysvaltojen presidentiksi herättää keskustelua siitä, voisiko hän pakottaa osapuolet rauhansopimukseen. Hän on aiemmin vakuuttanut kykenevänsä solmimaan rauhan vuorokauden sisällä presidenttiyteen astumisestaan, ja venäläislähteet ovat jo kertoneet Putinin olevan valmis keskustelemaan tulitauosta Trumpin välityksellä, mikäli tietyt vaatimukset täyttyvät.

Venäjä ei kuitenkaan ole valmis tekemään merkittäviä aluealuennuksia, ja se vaatii Ukrainaa luopumaan mahdollisista Natoon liittymisen haaveista. Tilanteen tiukentuessa Ukrainan vaihtoehdot neuvotteluissa vähenevät, ja maan johtajat, kuten presidentti Zelenskyi, ovat alkaneet puhua sodan päättämisestä diplomatian avulla.

Yhdysvaltojen tuki, vaikka se onkin ollut korvamerkittyä, ei ole riittänyt kääntämään sodan kulkua. Äskettäin myönnetyt Atacms-ohjukset saattavat tarjota uusia mahdollisuuksia, mutta ilman lisästöihin liittyvää tukea Ukraina kohtaa edelleen vakavan sotilas- ja kalustopulan.

Ukrainan on varottava, ettei se jää Venäjän haluamalle pakettiratkaisuun, mikä voisi tarkoittaa huonompia rauhanehtoja Trumpin mahdollisesti tulevassa hallinnossa. Tilanne muistuttaa sodanjälkeistä Suomea, joka joutui täysin uudenlaiseen todellisuuteen vuoden 1944 jälkeen, kun sen rajoja määriteltiin sodassa epäedullisella tavalla.

Ukrainan on ehdottomasti tavoiteltava vanhojen rajojensa palautusta, mutta realistisesti ajatellen se saattaa joutua taipumaan rauhansopimuksiin, jotka jättävät alueita Venäjän hallintaan. Tämä tilanne voi tietenkin herättää keskustelua ja tyytymättömyyttä kansan keskuudessa, mutta kansainvälisen politiikan realiteetit saattavat aiheuttaa pakottavia syitä neuvotella rauha.

Lopulta Trumpin mahdollinen rauhansopimus saattaa olla Euroopalle helpotus, sillä se voisi kääntää huomion Yhdysvaltojen johtamista koskeviin haasteisiin ja painetta kansallisia päätöksiä kohtaan. Olisi kuitenkin naiivia kuvitella, että rauhanteko on helppoa tai että se tulisi ilman hintaa Ukrainalle. On selvää, että nämä päätökset tulevat aikanaan vaikuttamaan laajasti koko Euroopan turvallisuustilanteeseen.