
Korkea omavaraisuus kääntynyt tuottajan tappioksi – Kuinka tässä näin kävi?
2025-03-25
Kirjailija: Aino
Ruotsin päivittäistavarakauppiaiden etujärjestön toimitusjohtaja Karin Brynell on antanut tunnustusta Suomelle, mutta syyt eivät liity pelkästään onnellisuusmittauksiin tai musiikkimenestyksiin. Brynell korostaa, että toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa ei tällä hetkellä eletä ruoan hintarallia.
Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hintojen inflaatio Ruotsissa oli tammikuussa 2,2% ja helmikuussa 3,9%. Suomen vastaavat luvut olivat merkittävästi alhaisempia: 0,85% ja 1,6%. Tanskassa, Norjassa ja Islannissa ruoka inflaatio on jopa nopeampaa kuin Ruotsissa. Eurostatin mukaan vain Kreikassa, Ranskassa ja Luxemburgissa on ollut pienempi elintarvikkeiden hinnan inflaatio kuin Suomessa.
Ruotsin hallitus kutsui äskettäin koolle kriisikokouksen ruoan hintojen nousun vuoksi, mikä viittaa siihen, kuinka vakavaksi tilanne on käynyt.
Brynellin mukaan elintarvikkeiden hintainflaatio ei ole pelkästään ruotsalainen ilmiö, sillä Eurostatin mukaan 17 EU-maassa elintarvikeinflaatio on kovempaa kuin Ruotsissa. Ruoan hintojen nousu johtuu Brynellin mukaan osittain Ukrainan sodasta, huonoista satoista Etelä-Euroopassa ja Brasiliassa sekä heikosta kruunun kurssista.
Ruotsin kilpailuvirasto on myös varoittanut, että kaupan keskittyminen ja kilpailun puute ovat nostaneet elintarvikkeiden hintoja enemmän kuin korkeat tuotantokustannukset vaatisivat.
Suomessa tilanne on kuitenkin toisin. Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tutkimusjohtaja Sari Forsman-Huggin mukaan yksi syy hintarallin puuttumiseen on maan korkea omavaraisuusaste, joka on noin 80%, kun taas Ruotsin vain noin 50%. Suomella on hyvä toimitusvarmuus ja -kyky ruokaketjussa, mikä tekee siitä vähemmän alttiin häiriöille. Suomessa kilpailu on myös kovaa, vaikka kauppa on keskittynyttä.
Kuitenkin korkea omavaraisuus ja heikko vientimenestys ovat johtaneet siihen, että tuottajahinnat pysyvät alhaisina muihin EU-maihin verrattuna. Alhainen omavaraisuus voi kääntyä kalliiksi, ja se tuo esiin ruokaturvan ja huoltovarmuuden merkityksen.
Lisäksi suomalaisen puhtaan ruoan vienti ei ole niin helpompaa kuin voisi kuvitella. Vientimahdollisuuksien lisääminen erityisesti korkeampia hintatasoja tarjoaviin maihin voisi kuitenkin nostaa sekä tuottajahintoja kotimaassa että antaa kilpailua keskittyneelle kaupalle.
Ruokaviennissä Suomi jää jälkeen muista Pohjoismaista, ja nykyinen hallitus on aloittanut toimenpiteitä viennin vauhdittamiseksi hallintokannan uudistuksilla. On kuitenkin epäselvää, ovatko nämä toimet riittäviä. Markkinatalouden mukaan kysynnän ylittäessa tarjontaa hintojen on tarkoitus nousta, mutta tällä hetkellä tämä näyttäisi olevan kaukana Suomen ruokamarkkinoilla.