Suomen korkein oikeus on myöntänyt osittaisen valitusluvan asiassa, joka nousi esille Hämeenlinnan poliisiaseman tapahtumista toukokuussa 2017. Tämä tuo mukanaan mahdollisen ennakkotapauksen, joka voi vaikuttaa laajasti kansalaisoikeuksiin.

Kaksi turvapaikanhakijaa, jotka olivat kieltäytyneet riisumasta päähänsä peittävää hijab-huivia, joutuivat poliisin voimakeinojen kohteeksi turvapaikkahakemuksen yhteydessä otettavassa valokuvassa. Tämä tapaus herättää kysymyksiä poliisin toimivaltuuksista ja yksilön oikeuksista Suomessa.

Syytöksinä poliiseille ja vartijoille esitettiin virkavelvollisuuden rikkomista, pahoinpitelyä sekä yllytyksen antamista pahoinpitelyyn. Kanta-Hämeen käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteet syyskuussa 2022, ja Turun hovioikeus vahvisti päätöksen maaliskuussa 2024. Asialla on nyt moniulotteinen merkitys, kun kansalaisoikeudet ja uskonnollinen vapautta ovat vaakalaudalla.

Oikeusasiantuntijat pitävät tätä tapausta merkittävänä, sillä se tuo esiin kysymyksen siitä, oliko poliisilla lailliset syyt voimakeinojen käyttöön huivin riisumisen yhteydessä. Suurta huomiota herättävä kysymys kuuluu: pitäisikö uskonnollinen huivi riisua valokuvauksen ajaksi? Tämä herättää laajaa keskustelua suomalaisessa yhteiskunnassa.

Emeritusprofessori Matti Tolvanen on todennut, että tällainen ennakkotapaus voi asettaa uusia raameja poliisin toimille uskonnollisten symbolien kunnioittamisessa. "Mielestäni tämä ratkaisu on tärkeä ja sen vaikutukset ulottuvat kauas", hän kommentoi.

Poliisilain mukaan poliisi voi käyttää voimakeinoja sen mukaan, mitä tarvitaan vastarinnan murtamiseksi, mutta sen on oltava kohtuullista. Hovioikeuden tuomiossa mainittuja voimakeinoja olivat muun muassa kiinni pitäminen ja taluttaminen. Onko kuitenkin eettisesti oikein riisua henkilöltä hänen uskonnollinen symbolinsa?

Turvapaikanhakijoiden rekisteröintiin liittyvistä valokuvista ei ole tarkkoja sääntöjä, mutta Poliisin ohjeet suosittelevat huivittomia valokuvia. Samaan aikaan lakisääteisten ohjeiden mukaan on tärkeää kunnioittaa rekisteröitävää henkilöä, mikä nostaa esiin asiattoman kohtelun riskin.

Odotettavissa on, että tämä tapaus ei pelkästään vaikuta viranomaisten käytäntöihin vaan myös hieman ennakoimattomalla tavalla keskusteluun uskonnollisista oikeuksista Suomessa. Miten tämä asia ratkaistaan, ja millainen jälki sillä jää yhteiskuntaan? Tämä on ehkä vain jäävuoren huippu laajemmassa keskustelussa.