Hiihtotähti Krista Pärmäkoski avaa uuden kirjansa Avoin (Gummerus) kautta aiempaa syvällisemmät tuntemuksensa ja kokemuksensa paniikkikohtauksista, jotka ovat varjostaneet hänen uraansa. Kirjaa on käsitellyt Yle Urheilun toimittaja Laura Arffman, ja se julkaistaan keskiviikkona.

Pärmäkoski kertoo, kuinka hän joutui kamppailemaan paniikkikohtauksien kanssa erityisesti vuodesta 2023 eteenpäin. Nuoruudessaan Vuokatin urheilulukiossa alkaneet oireet levisivät aikuisiällä täydellisesti, ja kärjistyivät keväthangilla, kun hän joutui tekemään raskaan päätöksen rakkaan Carla-koiransa lopettamisesta.

Lahden Salpausselän kilpailuissa myös yksinäisyys ja menetykset vaikuttivat hänen suoritukseensa. Kun Pärmäkoski valmistautui sprinttikilpailuun, hän tunsi pelkkää kauhua: "Tärisin ja olin kauhuissani. Tuntui kuin koko maailma olisi hylännyt minut," hän kuvailee hetkiä, jotka tuskin jättivät hänen mieltään rauhaan.

Vaikka Pärmäkoski selviytyi kilpailusta saatuaan tukea rutiineistaan, hänen mielialansa romahti kilpailun jälkeen. Paremman puoliskon, Tommi Pärmäkosken, uusi työpaikka Suomen Olympiakomiteassa lisäsi stressiä ja ahdistusta, kun hänen oli tottumuksen vuoksi saatava löytää tapoja jakaa yhteistä aikaa.

Heidän eronsa heinäkuussa 2023 tulee yllättävänä käänteenä tapahtumasarjaan. Kirjassa Pärmäkoski ei juuri paljasta eroon johtaneita syitä, vaan keskittyy enemmän mielenterveydellisiin haasteisiinsa, joista pahin osa kalvasi hänet muistoissa ja traumoissa.

Erikoiset ja shokeeraavat oireet, kuten äkilliset pelkotilat ja voimakkaat reaktiot arjen pienille asioille, alkoivat nousta esiin. Hän kertoi näistä ensin vain puolisolleen, mutta kun riidat kotona laukaisivat stressireaktioita, ymmärsi hän, että on aika hakea apua. "Haluan, että kotoa tulee turvallinen paikka, juuri nyt kun olen näin herkillä. Ei täällä saa huutaa!"

Romahdus kävi toteen erityisesti Tour de Skin rasitusten jälkeen, jolloin Pärmäkoski tunsi olonsa yhä entistä heikommaksi. Hän käytti yllättävän epäterveellistä ruokavaliota ja stressiä, mikä vaikutti suorituskykyyn ja elämänlaatuun. "Kun kohtaus iski, mietin, kuinka paljon lääkettä uskallan ottaa. Mieli oli niin maassa, että halusin vain nukahtaa," hän kirjoittaa.

Erilaisista hoidoista ja puhumisesta apua saaneena Pärmäkoski pohti, kuinka tärkeää on kohdata elämän haasteet rohkeasti. "En ole puhunut juuri koskaan kenellekään vaikeista asioista. Nyt olen soittanut ystävilleni, ja se on ollut helpottavaa."

Kristan tarina muistuttaa meitä kaikkia siitä, että meidän tulee puhua vaikeista asioista ja olla avoimia tuskallisten kokemusten myöntämiselle. Tämä on avain terveempään mielenterveyteen ja hyvinvointiin, ja toivottavasti Pärmäkosken jakama tarina inspiroi muita huomaamaan, etteivät he ole yksin.