Terveys

"Kipu tuntuu kuin puukko olisi lävistänyt alaselän"

28-vuotiaan Marian arkea Kuopiossa määrittää krooninen kipu genitaalialueella, jota hän kokee vulvodynian vuoksi. Tämä tila on usein aliarvostettu ja ymmärtämätön, mutta se vaikuttaa monien elämään jopa vuosia ennen diagnoosia.

Maria on kokeillut monia keinoja helpottaa oireitaan, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen, aiheuttaen monia epätoivon hetkiä. Hän on käynyt lääkärin luona toista kymmentä kertaa ilman ratkaisevaa apua.

Maria alkoi kokea voimakasta kipua jo teini-iässä, kun ensimmäinen kokemus tamponin käytöstä aiheutti tuskallista viiltävää tunnetta. "Luulin, että kipu kuuluu asiaan ja että olin vain tyhmesti ymmärtänyt väärin", hän muistelee.

Suhteensa alkuaikoina Maria epäröi ja pelkäsi yhdyntää, sillä kipu oli niin voimakasta. Päätös hakea apua ei ollut helppo, mutta lopulta netistä löytynyt tieto vulvodyniasta auttoi häntä ymmärtämään, että hänellä oli oikeus kivuistaan huolehtimiseen.

Lääkärikäynnit eivät alkaneet sujuvasti. Ensimmäiset käynnit olivat masentavia ja saivat Marian tuntemaan, ettei häntä kuunneltu. "Ensimmäisellä käynnillä ei puhuttu edes vulvodyniasta", hän täsmentää.

Vulvodynia on monisyinen vaiva, johon liittyy ei vain fyysisiä oireita vaan myös psykologisia vaikutuksia, kuten ahdistusta ja masennusta. Emeritusprofessori Jorma Paavonen korostaa, kuinka tärkeää on, että potilaalla on asiantunteva lääkäri, joka voi tarjota oikeaa tukea ja voimaannuttaa potilasta.

Maria on löytänyt helpotusta liikkumalla luonnossa, ja fyysinen aktiivisuus on auttanut lievittämään kipuja. Hän harjoittelee myös jatkuvasti kehon kuuntelua ja reagoi kipuihin sopivilla vaatteilla. "Rennot vaatteet vähentävät painetta", hän kertoo.

Tällä hetkellä Maria käy säännöllisesti lääkärillä ja osallistuu kuntoutuspsykoterapiaan. Mukavaa on, että hän on alkanut puhua avopuolisonsa ja töissä olevien kollegojensa kanssa omasta kokemuksestaan. "Miksi hävetä asiaa, joka ei ole itse aiheutettua?", hän kysyy.

Vertaistuki on ollut yksi suurimmista avuista. Maria osallistuu säännöllisesti vertaistukiryhmiin ja on koonnut tietoa itselleen, jotta voisi ymmärtää kipujaan paremmin. "Vaikka hoidot etenevät hitaasti, on tärkeää muistaa, että etenemistä tapahtuu", hän sanoo.

Maria on tyytyväinen siihen, että tietoisuus vulvodyniasta kasvaa, mikä auttaa muitakin samasta kärsiviä hakemaan apua. Hänen tarinansa muistuttaa meitä kaikkia siitä, että jokainen keho on erilainen ja että avun hakeminen on syytä pitää ensisijaisena, jotta saamme voimaa ja tietoa tämänkaltaisten sairauksien kanssa elämiseen.