Kulttuurimme ikonisia henkilöitä käsitellään yhä uusissa valoisissa ja varjoisissa näkökulmissa. Elokuvaohjaaja Mikko Niskanen, joka tunnetaan erityisesti teoksistaan, on joutunut epäsuotuisaan valoon 35 vuotta kuolemansa jälkeen. Kirjailija ja näyttelijä Anna-Leena Härkösessä tuoreessa elämäkerrassaan avaa oven ohjaajan henkilökohtaiseen elämään ja suhteisiin, joissa nousevat esille sekä intohimot että häiritsevät tilanteet.

Niskasen työ ei kieltäydy tunnelmasta ja draamasta, mutta nyt häneltä paljastuu myös toisenlainen puoli. Monia hänen elokuviaan on ylistetty, mutta nyt keskustelua herättävät Härköselle puhumansa traumaattiset muistot. Onko tällainen käytös ollut yleistä hänen ympärillään?

Tuoreen keskustelun taustalla on syvempi ymmärrys me-too-liikkeen vaikutuksesta kulttuurihahmojen arviointiin. Onko kaiken sen kauneuden takana ollut jälleen yksi esimerkki nykypäivän valtadynamiikasta ja ahdistelusta? Tällaiset kysymykset ovat pinnalla erityisesti kun mietitään, kuinka voimme kunnioittaa taiteen perintöä samalla kun puramme sen varjopuolia.

Koti-Suomessa keskustelu Niskasen perinnöstä on kiivasta: monet kysyvät, kuinka voimme erityisesti tämän päivän kulttuurissa eristää taiteen tekijän teoksista. Yksi asia on kuitenkin selvää: keskustelu kulttuurista ja hyväksikäytöstä jatkuu, ja se saattaa muokata myös tulevia sukupolvia. Mikä on sinun kantasi? Jatkamme keskustelua siitä, miten voimme kunnioittaa niin menneitä kuin nykyisiäkin taiteilijoita, ja samalla valvoa, ettei historia toistu.

Liity keskusteluun ja mieti, onko taiteen tekijä vihdoin vastuussa työstään, vai jäävätkö kysymykset vastaamatta?