Christa Äman, 33, menetti henkensä entisen puolison tapattamana Juupajoella viime huhtikuussa, ja tapaus järkytti koko paikkakuntaa. Henri Pekka Juhani Äman, 46, surmasi hänet äärimmäisen brutaalisti.

Christan isä, Janne Jokipolvi, kuvailee järkyttävää hetkeä, jolloin hän sai tietää tyttärensä kuolemasta: "En toivoisi tätä edes pahimmalle vihamiehelleni". Vain sekunneissa hänen maailmansa romuttui aivan täysin.

Kaikki alkoi 16. huhtikuuta, kun Janne oli syömässä huoltoasemalla. Veljenpojan viesti Juupajoen poliisioperaatiosta herätti hänen vaistonsa – hän tiesi jo pelkästä uutisesta, että jotain oli tapahtunut. Christan entinen puoliso oli tunnettu väkivaltaisuudestaan ja oli useaan otteeseen terrorisoinut aluetta.

Hänen suuntautui nopeasti Tampereen yliopistolliseen sairaalaan peläten pahinta. "Kuin kävelisi heikoilla jäillä, vaikka tietäisi putoavansa", hän kuvailee sisäistä taisteluaan.

Valitettavasti pelot olivat totista totta. Teho-osaston käytävällä neurokirurgi ilmoitti karun uutisen: mitään ei ollut enää tehtävissä. "Maailmani mureni muutamassa hassussa sekunnissa", hän muistaa.

Silmitön ja ennennäkemätön väkivallanteko oli musertavaa katsottavaa; Janne ei pystynyt tunnistamaan omaa tytärtään sairaalasängyssä hengityskoneen varassa. "Se oli niin järkyttävää", hän kertoo ja kuvaa hetkeä kuin elokuvasta.

Kuitenkin amid tuskan, hän otti vastuun ja ilmoitti perheelle: "Jos haluatte nähdä tytön elossa, nyt kannattaa tulla". Pian neurokirurgi palasi ja kysyi elinluovutuksesta. "Jos tästä tapahtumasta löytyy jotain hyvää, totta kai", Janne vastasi.

Christan hyväksytyt elinluovutukset toivat hänelle lohtua – tytär ei ollut käyttänyt päihteitä ja hänestä voi olla apua toisille. "Hän ei enää koskaan joudu kärsimään", Janne sanoo rauhallisesti.

Christa kuoli teho-osastolla vain pari päivää sen jälkeen, kun hänet oli viety sairaalaan. Hänen läheisensä järjestivät tilaisuuden sairaalassa, johon Christan lempikappale soitettiin.

Kaksi tuntia Christan kuoleman jälkeen Henri Äman kuoli poliisin luotiin. Tämä väkivallanteko ei ollut vain yksittäinen rikos, vaan se oli juurikin osa laajempaa ongelmaa väkivaltaisuudesta ja suhteiden häiriöistä, jotka näkyvät yhä tänä päivänä ympäri Suomea.

Janne Jokipolvi, joka ei koskaan tavannut Christan ex-puolisoa, on kokenut suuren menetyksen ja käy läpi tunteitaan monin eri tavoin. Hän haluaa puhua avoimesti surustaan ja rohkaista muita tekemään samoin, sillä "jokainen tarvitsee siskon tai ystävän, jolle puhua".

Hän korostaa puhumisen merkitystä ja antaa neuvoja niille, joilla on vain tuskaa: "Älkää hävetkö surua. Soittakaa avun hakemiseen, olkaa rohkeita - on tärkeää saada apua".

Janne on päättänyt, että tämä ei voi olla turhaa. Hän haluaa työskennellä sen eteen, että väkivaltaisiin tilanteisiin puututtaisiin jo varhaisessa vaiheessa, jotta kukaan muu ei joutuisi kokemaan samanlaisia traumoja kuin hän.